The girls.

Eilinen aamu alko sillä, että vein mummin töihin seittemäksi jotta saisin auton. Heräsin 6.20 ja olin kuin puulla päähän lyöty sillä koulun loppumisen jälkeen unirytmi on lipsunut ainoastaan huonompaan suuntaan. Minuun iski myös karu todellisuus että vuoteni aikana joudun heräämään JOKA AAMU 6.20 että saan lapset ajoissa kouluun. Noh kaipa siihen tottuu. Sen jälkeen kävin pikaisesti kirjastossa lainaamassa kirjoja liittyen tulevan host perheeni ruokavalioon ja uskontoon.

Eilen oli myös ensimmäinen kirpputorivuoro jonka palkkiot jäivät todella pieneksi.. Better luck next time..
Tänään kävin lääkärissä ja sain lääkärintodistuksen mikä tarkoittaa sitä että voin lähettää CC:lle kaikki tarvittavat paperit! Sunnuntaina on lähtö Helsinkiin viisumihaastatteluun ja ennen sitä menen hoitamaan kummini lapsia, joita olen hoitanut siitä asti kun he ovat olleet vauvoja. Helsingissä näen myös kummini ja tämän lapset vielä ennen lähtöäni.

Nyt itse otsikkoon. Toissailtana en meinannut saada unta sillä olin kauhuissani miten tuleva video chat perheen tyttöjen kanssa menee. Tytöillä on ikää huimat 3 ja 5 vuotta. Raukkaparat olivat joutuneet heräämään normaalia aikaisemmin että ehtisivät jutella kanssani, mutta siitä huolimatta energiaa riitti vaikka muille jakaa. Videopuhelu alkoi hieman myöhässä, mutta tytöt ehtivät kysellä minulta tärkeimmät kysymykset kuten: "What is your favourite colour and what is your favourite food? Do you have any sibling, can we see them??" Mitä enemmän juttelin tyttöjen kanssa sitä villimmäksi meno kävi ja tyttöjen piti valmistautua kouluun.

Tänään menen elokuviin ja nollaan hieman ajatuksia tulevasta vuodesta. Uusi isäntäperhe ja muutto Amerikkaan pyörii tasaisesti päässä heti heräämisestä lähtien, mutta erityisesti juuri ennen nukkumaanmenoa. Ajatukset ovat kuitenkin lähinnä sitä että voisipa jo lähteä!

Nyt nukun pienet päiväunet ja sitten postiin!

-Ronja

Time flies

Eilen iski epävarmuus. Olin serkun synttäreillä ja oli puhetta hänen tulevista rippijuhlistaan jotka ovat elokuun 2. päivä joka tarkoittaa sitä että tulen jäämään niistä paitsi. Tulen missaamaan myös pikkuveljeni 3-vuotissynttärit sekä vanhempien sisaruksieni peruskoulun päättäjäiset.. Siinä vaiheessa pääsi melkein itku. Olen kuitenkin ottanut motokseni Marilyn Monroen viisaat sanat; "I believe that everything happens for a reason. People chance, so you can learn to let go. Things go wrong so you can appreciate them when they're right. You believe in lies so you eventually learn to trust no one but yourself. And sometimes good things fall apart so better things can fall together."
Suomessa voi tapahtua vaikka mitä, mutta vastaavasti minulle tapahtuu asioita joita en pysty vielä kuvittelemaan.
Lähtöön on vain vähän yli kuukausi. Sain lääkäriajan varattua ja kaikki asiat ovat hoidossa. Viisumihaastatteluni on viikon päästä. Aika lentää ja olisi vielä paljon asioita hoidettavana ja ystäviä ja sukulaisia näkemättä.
Juttelin tänään perheen nykyisen au pairin kanssa ja keskiviikkona minulla on tiedossa video chat perheen tyttöjen kanssa. Perheen vauvan olenkin jo nähnyt ja saanut häneltä monelta iloiset naurut. Puhuessani vanhempien kanssa vauva alkoi höpistä omiaan ja perheen äiti kysyi tältä että "Do you like her?" ja vastaukseksi saatiin iloinen nauru joka lämmitti tämän tulevan au pairin sydäntä. 

Kohta sitä huomaakin jo istuvansa lentokoneessa. Nyt lähden polkemaan pimeään Joensuuhun ja viettämään laatuaikaa Salkkarien ja pullan merkeissä yhdessä pikkusiskon kanssa.

-Ronja

Lähtövalmistelut

Siitä ei ole nyt viikkoakaan kun isäntäperheeni varmistui ja alkoi hurja lähtövalmistelu. Kaikki sukulaiset ja ystävät eivät ottaneet uutistani innolla, sillä lähtöön on aikaa vain vajaa kaksi kuukautta, mutta tällä hetkellä melkein jokainen intoilee kanssani asiasta.

Noh viime viikon perjantaina lähetin sähköpostia kouluun ja maanantaina kävin palauttamassa avaimet ja hakemassa tavarat. Jouduin sanomaan myös heipat luokkakavereille ja voin sanoa että ikävä jäi. (<3) Tällä hetkellä minun täytyy vielä varata aika viisumihaastatteluun ja lääkäriaika, mutta muuten minulta löytyy jo hakemus kansainväliseen ajokorttiin ja muutkin paperit ovat melkein valmiina.

Lähtö lähenee ja pää on täynnä kysymyksiä. Perheessä on tällä hetkellä au pair Ruotsista joka tuo suurta lohtua, sillä voin kysyä häneltä kaikkea mahdollista ja hän voi kertoa minulle asiat au pairin näkökulmasta. Hän myös viettää kanssani ensimmäiset viikot ja neuvoo ja opettaa asiat. Toisaalta hän on juuri viettänyt vuoden tyttöjen kanssa joten minua voi olla vastassa kaksi kiukuttelevaa ja ikävöivää pikkutyttöä ja vierastava vauva. Well challenge accepted.

Ensi viikon maanantaina luvassa olisi au pair info tuleville lähtijöille. Siitä lisää sitten. Nyt kahvia nassuun ja uusin Cosmopolitan. Sen jälkeen viisumihakemuksen kimppuun.




-Ronja









ps. sähköpostiin napsahti tiedot lennosta. This is really happening. Hui!

Päätös kohti unelmaa.

14.5 oli se päivä, kun otin itseäni niskasta kiinni. Avasin sähköpostin ja päätin että vietän seuraavan vuoteni Amerikassa. Aloin päivittää vanhaa hakemustani ja sopia haastatteluaikoja ja pyydellä suosituksia. Jouduin oikeasti näkemään vaivaa ja käyttämään aikaa hakemuksen tekemiseen.

 "Opiskelut eivät tunnu tällä hetkellä ajankohtaisilta vaan nyt tuntuu siltä että on aika lähteä toteuttamaan sitä yhtä unelmaa. Minusta tulee au pair. 14.5.2013 "

Hakemuksen tekeminen todella vei aikaa. Haastattelun lisäksi luvassa oli haastattelu joka järjestettiin Helsingissä. Haastattelusta jäi hyvä fiilis, kiitos Essille joka oli supermukava haastattelija.

Haastattelun jälkeen kun ensimmäistä kertaa lähetin hakemukseni Cultural Carelle, se tuli melkeinpä bumerangina takaisin. Ärsytti. Olin saanut toiselta ihmiseltä hyvän palautteen ja seuraavassa sähköpostissa neuvottiin vielä tekemään muutoksia. Hakemus tuli kuitenkin valmiiksi ja minut hyväksyttiin ohjelmaan. Olin pakahtua onnesta.  Au pair videota en saanut kuitenkaan heti tehtyä, sillä kohtasin ongelmia sekä äänen että tekniikan kanssa.

Seuraavaksi alkoi matching-prosessi. Sain ensimmäisen matchin todella nopeasti, mutta sen tai kahden seuraavankaan matchin kanssa, en edennyt edes puhelinhaastatteluun. Kuitenkin neljäs perhe, New Jerseystä soitti minulle. Pettymys oli kuitenkin suuri perheen valitessa alternative au pairin, sillä puhelusta jäi niin hyvä fiilis. Itkun jälkeen kaivoin videokameran esille ja kuvasin videon vajaassa tunnissa veljeni kanssa.

Matcheja tuli vielä kolme lisää. 19.8 laitoin viestiä viimeisimmälle matchille jolla oli 1- ja 3-vuotiaat lapset. Taka-alalla kuumotti ajatus 28.päivä alkavasta koulusta, joten toivoin todella että tämä perhe valitsisi minut. Toisin kävi.

Noh matcheja tuli ja meni, kävin Skype-puheluita kolmen kanssa ja pidin kaikista perheistä todella paljon. 28.8 aloitin teatterikoulun ja päätin olla siellä niin pitkään kun perfect match löytyisi.

Kaks kuukautta koulun alkamisen jälkeen ja n. 11 matchin jälkeen alkoi sitten syysloma ja  minulla oli match. Olin jo ennen loman alkua puhunut Englewoodissa asuvan perheen kanssa. Englewood on siis New Jerseyssä ja sieltä matkaa New Yorkiin on n. 35 min. Perheessä on kaksi tyttöä ja pieni poikavauva.

17.10 kävin toisen skypepuhelun perheen kanssa josta jäi todella hyvä fiilis. Myöhemmin samana päivänä sain puhelun New Yorkin toimistosta, jossa minulle sanottiin että tämä perhe haluaisi minut aupairikseen. And that's how dreams became true.

Kuuden viikon päästä tämä tyttö lähtee kohti New Yorkkia ja aupair training schoolia ja sieltä alkaa vuoden seikkaluni Amerikassa.

- Ronja