#kutsumua

Tänään miun instagram meinas räjähtää #kutsumua "haasteesta". Kyseisellä tempauksella yritetään saada huomiota koulukiusaamiseen ja sen seurauksiin. Mietin pitkään että uskallanko itse ottaa osaa tähän ja päätin olla rohkea. Kiusaaminen on sellainen juttu, josta voisin puhua tuntikausia.

Mie oon ollu itse sekä kiusaaja että kiusattu. Kun itse olin kiusaava osapuoli, en tajunnut koko asiaa. Vasta vuosia myöhemmin jotkut tytöt ovat tulleet sanomaan minulle, että muistatko kuinka silloin ala-asteella kiusasit? Ja häpeän myöntää, että en muista. En pystynyt tajuamaan miten jotkut sanat voivat tuntua toistesta kiusaamiselta, vaikka itse olin samanaikaisesti isojen poikien suurennuslasin alla.


Ensimmäisellä luokalla olin ihastunut yhteen luokkamme pojista, Pietariin, joka hengaili isompien poikien kanssa. Olin tottunut kulkemaan koulumatkat kotiin hänen kanssaan ja ihastuneena pikkutyttönä tein kaikkeni, että olisin saanut tämän Pietarin pitämään minusta. Tämä oli kuitenkin Pietarille liikaa ja yhtenä päivänä koulumatkalla, minua huomattavasti vanhempi poika Antero, tarrasi minua kurkusta kiinni ja uhkasi tappaa ellen jätä ihastustani rauhaan. Aloin tietenkin pelkäämään Anteroa, koulumatkoja ja välttelin poikia parhaani mukaan. Enää en kulkenut kouluun Pietarin seurassa, vaan odotin että näin Pietarin kulkevan taloni ohi ja lähdin kouluun vasta hänen jälkeensä. Jos olin menossa kouluun ennen Pietaria, varmistin että pojat eivät ehtisi saavuttaa minua.

Antero siirtyi yläkouluun muutaman vuoden päästä, enkä häntä onneksi sen jälkeen enää nähnyt. Meistä tuli Pietarin kanssa taas kavereita ja aloimme kulkea koulumatkoja yhdessä. Vuodet menivät eteenpäin ja nelos/vitosluokalla aloin pyöriä enemmän ja enemmän Pietarin kanssa. Olimme Pietarin kanssa molemmat ihastuneita toisiimme ja silloin kotimatkojamme alkoi siivittää haukkuminen. Pietari ja hänen kaverinsa Topi alkoivat keksiä minulle lempinimiä. Ensin nimekseni annettiin Ronja Roskapönttö, sitten Ronja Roskis ja Ronja Biöjätepönttö. Nämä ”lempinimet” siivittivät viimeisiä vuosia ala-asteella. Talvisia koulumatkoja siivitti myös lumipesut, niin Pietarille kuin minulle. Minun kohdallani nämä lumipesut olivat kuitenkin sitä, että päätä pidettiin hangessa niin kauan että happi meinasi loppua.

Ala-asteella muistan kuinka isot pojat, jotka olivat vielä tarhassa olleet kavereitani, olivat leikkimässä napakelkassa. Me pienemmät halusimme usein isojen poikien antavan meille vauhtia ja minäkin rohkaistuin menemään kyytiin. Kyytiin päästyäni isommat pojat alkoivat pyörittää kelkkaa niin kovaa, että minä en lopulta pystynyt enää pitämään kiinni, vaan lensin kaaressa naama edellä poikien reppujen päälle ja kävelin itkusilmässä kotiin. En uskaltanut napakelkkaan moneen vuoteen, ellei mukanani ollut joko oma perhe tai parhaat kaverit.

Vitosluokalla, luokallemme tuli kaksi tyttöä toiselta luokalta. He olivat coolimpia kuin meidän luokkamme tytöt. Uudet tytöt käyttivät meikkiä, polttivat tupakkaa ja joivat kaljaa. Vanhempi tytöistä Saara, ihastui Pietariin ja pian he alkoivat seurustella. Minä olin Pietarin kanssa vielä hyvä ystävä ja kun Saara sai tietää tästä, hän vaati minua jättämään Pietarin rauhaan. Tytöt ottivat myös parhaan ystäväni silmätikukseen ja minä asetuin heidän väliinsä ja puolustin ystävääni. Näin me molemmat saimme Saaran ja hänen ystävänsä kimppuumme. Siitä alkoi jatkuva valtataistelu ja ilkeily. Pietari oli tuntenut minut pidempään ja hän viihtyi edelleen hyvin minun ja tyttöporukkani kanssa. Saara oli kuitenkin erittäin mustasukkainen ja alkoi levitellä perättömiä huhuja ja ilkeitä juoruja meidän porukastamme. Vastasimme tietysti samalla tavalla ja ilkeily alkoi mennä kohtuuttomuuksiin asti. Ilmapiiri luokallamme oli yhdessä vaiheessa aivan kamala ja asiaa selvitettiin kuraattorilla ja kotona. Asioita saatiin sovittua ja yläasteella luokamme jakautui monelle eri luokalle.

Yläasteella minä olin luokkamme yksi neljästä tytöstä puukäsitöissä. Puukäsitöissä oli luonnollisesti enemmän poikia ja 13-vuotiaana kipinöitä sinkoili sinne ja tänne. Olin erityisen ihastunut E-luokan Jaskaan. Jaska liikkui aina parhaan ystävänsä Pallen sekä Joonaksen kanssa ja silloin tällöin olimme neljästään käytävällä tuntien jälkeen. Mitä enemmän vietin Jaskan kanssa aikaa, sitä enemmän ihastuin häneen. Jossakin vaiheessa ihastumisemme näkyi ulospäin ja Jaskan kaverit alkoivat kuittailla hänelle tästä. Jaska ei halunnut tietenkään myöntää tätä ja hän ajatteli että haukkumalla minua, hän todistaisi kavereilleen ettei pitäisi minusta. Siitä alkoi poikien haukkuminen. Pojat alkoivat huudella minulle kaikenlaista. Poikien sanavarastoon kuului mm. huora, ruma, lauta, pelle, nolo, idiootti jne. Eniten he käyttivät kuitenkin sanaa läski. Kaikki tuo poikien haukkuminen iskeytyi alitajuntaan ja kovaa ja minä ajattelin että minussa on joku vika.

Pahinta kiusaamisessa on se, että kun sitä kestää tarpeeksi pitkään, siihen alkaa uskoa. Kiusaajien sanat iskostuvat päähän ja minunkin ruuminkuvani vääristyi. Olen puhunut yläasteaikaisten kiusaaijeni kanssa myöhemmällä iällä ja esimerkiksi Jaska, ei edes ymmärtänyt kiusaavansa.

Ei varmasti ole kellekkään epäselvää, että olen täysin kiusaamista vastaan. Miksi? Koska minun ymmärrykseni ei riitä, miksi pitää olla ilkeä toiselle? Miksi pitää aiheuttaa toiselle pahaa mieltä ja huonoa oloa? Mitä siitä saa? Ei mitään. Hetken naurut ja sitten jatkaakin omaa elämää, ajattelematta seurauksia. Ei varmasti kukaan minun kiusaajistani ajatellut että heidän sanoillaan voisi olla niin vahva vaikutus. Kiusaajat eivät ymmärrä että kaikki ne "tapa ittes" - huutelut voivat todella johtaa siihen että toinen päättää elämänsä. Miltä sinusta tuntuisi olla syy siihen, että joku päättää elämänsä?

Kiusaaminen on jättänyt minulle syvät arvet. Kaikki se töniminen ja fyysinen väkivalta ei jätä yhtä syviä jälkiä, kuin kaikki ne sanat jotka rappeuttavat itsetuntoa pala palalta. Kaikki ne haukkumasanat ja tapa ittes- kommentit murrosikäiselle ja herkässä kehitysvaiheessa olevalle ovat syitä siihen, miksi minusta tuli ujo ja melko hiljainen. Porukassa en uskaltanut sanoa mielipidettäni ääneen, koska pelkäsin muiden alkavan tuomita. Oman itsetunnon kasaaminen on vaatinut useita vuosia ja se että on oppinut rakastamaan itseään kaikkien ilkeiden sanojen jälkeen on vaatinut ääretöntä rohkeutta. Nykypäivänä uskallan ja pystyn sanomaan olevani sinut itseni kanssa.

Jokaisella on oikeus rakastaa omaa itseään juuri sellaisenaan kuin on. Jokaisella on oikeus onneen ilman muiden tuomitsemista. Jokaisella on oikeus omaan elämään ja ainutlaatuisuuteen.

Kukaan ei ansaitse tulla kiusatuksi.

#stopbullying.

-Ronja

I survived!

Jollakin apinanraivolla tai suomalaisella sisulla tästäkin viikosta vaan selvittiin. Kaikki kolme muksua oli siis mun kanssa joka päivä kotona ja miun unenlaatu on ollu todella vähäistä ja surkeaa. Tätä viikkoa on tietysti myös varjostanut flunssa ja yskä (miullahan ei oo ikinä yskää paitsi nyt) Jokainen päivä oli vähintään sen yheksän tuntia, joten kyllä jaksamista koeteltiin.

Tiistaina alotin työt 8.30 muksujen kanssa. Neideillä oli  playdatet ja nakattiin ne babyn kanssa niille ja tultiin sit hetkeks kotiin leikkimään ja vajaan tunnin päästä lähdettiinkin kävellen hakemaan siskoa. Kävelymatka kotiin kesti ikuisuuden, ku baby halus ottaa jokaikisen kivenmurikan käteen ja sen uus lempijuttu on juosta miua karkuun. Neiti oli playdatella S:n entisen hostperheen luona ja ai että niiden vauva voikin olla sulonen. Juteltiin sen hostäipän kanssa hetki, ennenkuin suunnattiin  kotiin. Haettiin isompikin sisko kotiin ja sitten syötiin ja pistettiin baby päikkäreille. Hostiskä tuli ajoissa kotiin ja meillä oli illanistujaiset sen työkavereiden kanssa. Lapset sinkoili kymmeneen eri suuntaan, paitsi baby joka vierasti ja roikku miun käsivarsilla. Meidän neidit rakastaa olla huomion keskipisteenä ja ne pisti oikein parastaan pelaamalla tennistä ja ajelemassa mäkiautoilla drivewayta ylös ja alas. Tää au pair  laitto vaan lapset nukkumaan 12 tunnin päivän jälkeen ja painuin itekkin sänkyyn. Hostisi tuli kysymään yhessä vaiheessa jos haluisin ruokaa, mut hyvä että jaksoin päätä nostaa.

BounceU

Never again!

Keskiviikkona työt alko 7.15 kun äiti vei isomman neidin puheterapiaan. Pienempien kanssa tehtiin aamutoimet, katottiin Sesame Streettia ja suunnattiin BounceU leikkimestaan, jonne äiti toi myös isomman neidin. Se on sellanen sisäleikkipaikka jossa on kaikenmaailman trampoliineja ja pomppulinnoja ja kiipeilytelineitä. Meidän tunti oli varattu 10-11.30 ja baby alko olla loppuakohden tosi väsynyt ja makoili vaan lattialla. Isompi neiti veteli edestakaisin onnellisena ja minimonsteri hyyty myös. Kotiin tultua baby menikin päikkäreille ja tytöt sai kattoa telkkaria. Kun baby heräs, se söi lounaan ja mentiin Red Mangoon jäätelölle ja siitä vielä Chuck E Cheese leikkipaikkaan. Tytöt pelaili onnellisena ja baby kirmaili mihin sattuu ja mie olin ihan loppu ku siinä vaiheessa tunteja oli plakkarissa se 10. Syötiin dinner siellä ja ajettiin kotiin ja tytöt oli ihan hyperaktiivisia. Hostvanhemmat oli kuitenkin molemmat kotona ja sain olla hetken off, ennen ku lähdin meidän tän kuun au pair tapaamiseen. Meidän au pair tapaaminen oli nyrkkeilytunti ja se oli ihan huikea! Yhdessä vaiheessa olin varma et kuolen, mut sisulla siitäkin selvittiin ja uusista au paireista saikin sit uusia facebook kavereita. Boxin classin jälkeen juttelin hetken hostien kanssa ja sanottiin vihdoin ääneen et tää tyttö lähtee kotiin joulukuussa.

Torstaina, edellispäivän boxing classin jälkeen, meinannu päästä sängystä ylös. Tytöillä oli onneks taas playdatet sovittu ja miulla oli kotona isompi neiti ja sen kaveri ja babyn sai päikkäreille just playdaten ajaks, joten aika meni aika kevyesti ku neidit leikki keskenään. Playdatejen jälkeen pienempi neiti meni äidin kanssa tutustumaan kouluun ja babyn ja isomman neidin kanssa katottiin Littlest Pet shoppia. Äiti toi pikkuneidin ja yritettiin nätisti leikkiä ja pitää tanssi- ja laulujuhlaa, mutta tappelukshan se meni meidän tytöillä taas. Ne on nykyisin jatkuvasti toistensa kimpussa. Olin torstai-iltana jo ihan rättipoikki väsyny ja kun kärräsin tyttöjä toiselle playdatelle/dinnerille, meinasin oikeesti vaan hajota. Tytöt pääsi kuitenkin kavereilleen ja käveltiin babyn kaa kotii ja annoin sille dinnerin ja hostäiti pelasti miut tulemalla kotiin. Äippä otti babyn ja lähti tyttöjen playdatelle ja mie painuin sänkyyn.

Perjantaina heräsin 8.16 ja työt alko 8.30 joten aikoimoisella ninjahypyillä kävin suihkussa, vedin vaatteet päälle ja menin yläkertaan. Miun jalat ja lihakset oli vaan kipeemmät boxing classista ja portaiden käveleminen teki oikeesti kipeää. Syötiin aamupalaa ja 10 suunnattiin vaihteeksi playdatelle. Tällä kertaa jokaisella meillä oli playdate samassa talossa ja meikäläinenki sai vähän purettua tätä viikkoa tyttöjen kaverin lapsenvahdin kanssa. Parin tunnin leikkimisen (lue valittamisen) jälkeen tultiin kotiin syömään lounasta ja baby meni päikkäreille. Hostäiti tuli kotiin ja isompi tyttö oli äitinsä kanssa ja mie värittelin, tein palapelejä, piirsin maailman hirveimmäin merenneidon jonka takia neiti rupes melkein itkemään (tosin onnesta, neiti vaan sano "OH MY GOSH, Ronja that is so beautiful) ja tein art projectia pienemmän neidin kanssa. Leikittiin kaikki neljä yhdessä vaiheessa noitia ja sitten hostäiti näyttikin mulle niiden mahdollisen uuden ruotsalaisen au pairin. Siinä vaiheeessa meinas sydän hajota.
Kolmelta isäkin tuli kotiin ja miun perhe suunnistikin viikonlopuks pois ja tää au pair sai vapaan viikonlopun! Minimonsteri sai kunnon meltdownin, ku sen piti käydä vessassa koska pissas aikasemmin housuun (neiti on neljä ja tämä oli eka kerta ku tämä tapahtu) ja hostisä kanto sen sit huutavana autoon. Miulle jäi ihanan hiljanen talo ja kävin jopa froyolla ja pesin pyykkiä ja vaan nautin siitä ettei tarvinnu tehä mitään.

Tän viikonlopun tavotteena on nähdä Sebbeä ja Johannesta ja vaan olla! Ja Suomeen hyvää nimipäivää pikkuveljeni Eemeli. Tänään on myös kaks viikkoa siihen ku mummi tulee <3

-Ronja

Weekend save me.

Viimeinen viikko on tuntunu vähintään kuukaudelta, koska niin paljon on taas päässy tapahtumaan. Viime maanantaina ajoin onnellisen tietämättömänä Sesame street parkkiin ja en todellakaa tienny mihin olin lupautunut. Jo porteilla iski pienoinen epätoivo, kun ne soitteli lastenmusiikkia ja ois tehny mieli juosta karkuun. Itse puistossa oli kuitenkin ihan kivaa ja sieltä löyty kaikenmaailman lasten huvipuistolaitteita, paraateja ja vesiliukumäkiä. Asteita tuona päivänä oli 29, joten lämmintä riitti ja vesiliukumäkien jäätävä vesi teki terää. Meitä oli siellä koko suku äidin puolelta ja mie kävin laitteissa serkkujen ja ukin kanssa ja se oli vähän huvittavaa xD Kuvat tarjoaa Google.

Pitkän päivän jälkeen ajettiin hostäiskän ja  muksujen kanssa rannalle ja siellä meitä oli 8 aikuista ja 9 lasta. Olin siellä torstaiaamuun asti ja käytiin yhtenä päivänä kipuamassa mm. yli 400 rappusta, käytiin rannalla ja jätskillä ja vaan hengailtiin altaalla. 

Torstaiaamuna pakenin sieltä hälinästä ja ajoin kotiin ja nukahin heti sänkyyn päästyäni. Perjantai meni skypetellessä kotiin ja illan makasin vaan kotona. 

Lauantaina mentiin illasta poikien kanssa ulos Empire Hotelliin. Paikka oli aivan tupaten täynnä ja ei siellä kyllä kovin kauaa viihdytty, vaan lähettii Sebben kaa et kerettiin 3.30 bussiin. Sunnuntai oliki sit vähä väsyneempi päivä ja se meni 4 tunnin yöunien jälkeen aika koomassa. Käytiin cheesecake factoryssä lounaalla ja mentiin yöks Long Islandille, josta kotiudun vasta maanantai-iltana, jolloin mun hostitkin tuli rannalta kotiin.

Tää viikko on ollu ihan sairas. Kaikki kolme on ollu mun kanssa kotona ja ollaan juostu paikasta A paikkaan B, minkä ollaan jaloistamme päästy. Töitä on ollu enemmän ku laki sallii ja päivät on ollu vähintään sen 10 tuntia. Nyt miulla on pieni hengähdystauko ku isompi monsteri leikkii kaverinsa kanssa ja baby nukkuu. Huomenna voinki sit raportoida tästä kaaoksesta, ku mun hostit lähtee viikonlopuks pois.

-Ronja

A heart full of love.

Takana on vauhdikas alkuviikko rannalla 9 muksun kanssa ja maailman paras pidennetty viikonloppu. Unta ei oo taas takana montaa tuntia ja tiedossa on pitkät päivät kaikkien kolmen muksun kanssa, mutta lupaan palata kirjoittamaan kuluneesta ajasta huomenna! :) 

Maailman onnellisin tyttö kiittää ja kuittaa.

-Ronja

When I go flying off the edge, you go flying off as well

En oo tällä viikolla ottanu kuvia ku itestäni.

Heipä vain. Viime keskiviikosta tuntuu olevan ikuisuus, eikä vaan neljä päivää. Tää viikko on menny jotenki uskomattoman hitaasti ja samalla nopeasti ja tuntuu että päiviä ois mahtunu tähän väliin ainaki 14. Torstaina ei varmaankaan tapahtunu mitään spesiaalia, koska muistikuvat on siltä päivältä aika hämärät.

Perjantaina isompi neiti oli miun kanssa päivän kotona. Hostäiti vei neidin kanssa babyn kouluun ja sit neiti meni yökkäri päällä playdatelle naapuriin sillä reissulla :D Olin siis aamusta pari tuntia heti off ja lagasin vaan sängyssä ja juttelin kavereille. Kävin hakee neidin ja vein sille samalla päivävaatteet. Sitten äippä oli luvannu et voidaan mennä laittamaan neidin kynnet kuntoon. Neiti sai manikyyrin ja pedikyyrin ja ammattilaisen ottein se marssi sinne kynsistudioon ja valitsi neljä eri kynsilakkaputelia.. Hostäippä tuli meitä morjestamaan ja  siinä sit jotai höpöteltii, ku neidin kynsiä laitettiin. 

Kynsipaikan vieressä oli Dunkin Donuts ja typyhän tietysti halus sieltä jotai ku hänelle iski yhtäkkiä jumalaton nälkä. Neiti sai snacksiks donitsin ja mie jättimäisen jääkahvin. Ajeltiin sit höntönvaaran kautta leikkipuistoon, joka oli aivan mieletön. Meikäläinenkin muuttu ihan lapseks siellä ja vetelin neidin perässä liukumäestä toiseen :D

Leikkipuistossa telkkuamisen jälkeen käytii lounaalla ja ajettii hirmusta kyytiä hakemaan baby hoidosta. Baby oli viimestä päivää babyroomissa ja ne opettajat siellä itku silmässä halaili ja pusutteli babya ku se siirtyy isojen huoneseen :') Ajettii kotia ja sit mun hostit lähtiki minimonsterin showhun ja siitä Long Beachille.

Mie lähdin laittaa omat kynnet kuntoon ja käväisin ehkä paikallisessa Alkossa ja kyllä kalpeni Suomen viinakaupat :D Perjantai-ilta meniki kotona ja saatiin Saksa L:n kanssa oikein kuningasidea lähteä lauantaina ulos.. Se lähti vitsistä liikkeelle, mut yhtäkkiä meillä oliki suunnitelma seuraavalle päivälle.

Lauantaina yritin ettiä kuumeisesti uutta mekkoa ja 3 tunnin etsinnän jälkeen päädyin taas Forever 21:n ja ostin sieltä tommosen viininpunasen rätin joka osottautu tosi kivaksi.

xD

uus rakkausmekko

Lauantai meni hässäköidessä ja sit hyppäsin bussiin ja tarkotuksena oli suunnata limusiiniajelulle Nykiin, mut siinä bussissa istuessa sain tekstarin, et kyyti oli peruttu. Tapasin tytöt kuitenki sovittuun aikaan ja hengailtii kaupungilla kunnes tavattiin meidän promoottori ja mentiin Liberty Theateriin. Paikkana se oli tosi hieno, mut siellä oli tosi outoa jengiä (mm. tankotanssioita, lyhyitä miehiä ja naisia tanssimassa alusvaatteissa) ja meno oli muutenki aika erikoista. Sitte yritettiin vaihtaa VIP Roomiin, mut ei haluttu maksaa itteämme kipeiks päästäksemme sisälle sinne, vaan otettii jalat alle ja lähettii kävelee kohti bussiasemaa. Kerkesin vielä 3.30 bussiin pienen juoksulenkin seurauksena ja siellä bussissa sitä vasta erikoista tallaajaa olikin. Kaikki oli tosi mukavia ja periamerikkalaisen ystävällisiä, joten koko matka tuli höpistyä kaikenlaista. Joku jäbä sano et näytän ihan Gwyneth Paltrowlta ja en kyllä tiiä oliki se kohteliaisuus vai ei xD

Nukkumaan pääsin vasta viiden aikoihin (tytöt joutu odottamaan junaa kuuteen asti joten ei auta valittaa) ja nukuin ihan tosi huonosti. Koko päivä meni koomatessa ja paikkaillessa tavaroita rantaa varten. Meen taas meidän hostäidin mummon rantatalolle pariks yöks ja jätän koneen kotii joten alkaa taas parin päivän hiljaisuus. Siellä oottaaki kaikki mummot ja serkut joten voi olla melkoset hulina. Viikonloppuna vihdoin nään Sebbeä, ku se kotiutuu Miamista! <3

Nyt kuitenki unta kalloon ja aamulla aikaseen ajelemaan kohti Sesame Street parkkia.

-Ronja

21!

Viime yönä, vähän yli kolmelta Suomen aikaa, tälle tytölle pamahti 21 ikävuotta mittariin. Aamulla heräsin hymy huulilla ku kännykkä tulvi onnitteluviesteistä ja videoista. Mun sydän suli ku pojat oli laittanu miulle onnitteluvideon Miamista :-) I have the best friends ever. Avasin mun synttärilahjapaketit ja sieltä löyty mm. Ifolor-kirja meidän Kanadanreissusta ja ajasta äitin ja niiden kanssa. Toisessa paketissa oli Les Miserables dvd, jonka aion kyllä kattoa tässä lähipäivinä!
Yläkertaan mennessä, molemmat neidit oli hereillä ja herättelin myös babyn. Isompi neiti sinkoili paikasta toiseen hirmu salaperäsenä ja pienempi neiti kysy heti mun yläkertaan saavuttua, että joko saadaan kuppikakkuja. Tytöt laulo mulle yläkerrassa varmaan 15 kertaa onnittelulaulun ja sain paljon haleja ja pusuja.

!!

Alakerrassa tytöt sai vihdoin kuppikakkunsa ja mie taas onnittelulaulun. Sain mun hosteilta kaks korttia, toinen oli lapsilta ja toinen vanhemmilta. Isompi neiti oli kirjottanu korttiin "We love you Ronja" ja mulla meinas päästä itku vanhempien kortista, ku siihen oli kirjotettu niin nättejä juttuja.

Tytöt lähti kouluun ja mie vein babyn kanssa hoitoon. Mun synttäriglamour jatku ja pesin koneellisen pyykkiä ja otin tehopäikkärit :D Sillä välin mun fb:hen oli ilmestyny lisää onnitteluja ja yks tän päivän top. onnitteluviesteistä oli ehdottomasti S:ltä. Voi että mulla on ikävä sitä tyttöä.

Päivä meni ohi ihan yhdessä hujauksessa ja valmistauduin iltaa varten. Monstereiden mummo tuli vahtimaan niitä ja toi samalla miulle synttärilahjan, kaks saman sarjan rannekorua jotka annoin hostäipälle synttärilahjaksi ja voin kertoo et rakastan niitä. 4.30 startattiin hostäipän kanssa meidän pihasta kohti New Yorkkia. Koko matka meni jutellen niitä näitä ja siinä ajellessa kohti New Yorkkia, oli jotenki iha epärealistinen tunne. On se vaan aika makeeta viettää syntymäpäivä New Yorkissa :D
Puhuttiin mm. uudesta mahdollisesta au pairista, miun vuodesta ja siitä kuinka pikkuveljeni unohti mun synttärit (xD) ja siitä miten aika menee liian nopeasti.
New Yorkissa parkkipaikan löytäminen oli taas ihan kauhean työn ja tuskan takana, mutta jotenkin vaan löydettiin paikka. Meidän hostisä oli tehny varauksen kello kuudeksi ja illan esityksen oli tarkotus alkaa seittemältä. Siinä me hostäitin kanssa vähä pyöriteltiin silmiä ku pelotti jos menee liian tiukalle. Saatiin pöytä kuitenkin aika ajoissa ja syötiin pastat. Sain myös jälkkärin sieltä ja se oli kanssa ihan sika hyvää.
Illallisen jälkeen mentiin kattoo Idina Menzelin esitys If/Then, joka oli aivan huikee. Meillä oli tosi hyvät paikat ja Idina Menzel on ehkä parhaimpia laulajia joita tiedän. Tarina oli tosi hyvä  ja suosittelen kyllä New Yorkissa liikkuville tätä.

Oh Idina Menzel, please adopt me.

Food is happiness.

Ensimmäinen päivä 21-vuotiaana on onnellisesti takana ja voin ruveta hymyssä suin nukkumaan, oli sen verran mahtava päivä.

-Ronja

Boom clap

Oli kyllä taas iha superi viikonloppu. Perjantaina autoin laittamaan lapset valmiiksi kouluun ja sitten pakkailin ja valmistauduin tulevaan viikonloppuun. Miun käsilaukku oli ratketa liitoksistaan, kun tungin sen niin täyteen tavaraa. Viis minuuttia ennen lähtöä tyhjensin vielä koko laukun ja pakkasin kaiken uudestaan. Bussimatka cityyn kesti ikuisuuden ja meidän piti myöhästyttää ja myöhästyttää lähtöä koululle. Miun viereen bussissa tuli istumaan joku 45-50-vuotias mies, joka alko sit juttelemaan kaikkea ja kysy lopulta et onko mulla poikaystävää. Vastasin vaan myöntävästi ja herra totesi ettei hänellä olekaan sitten enää kysymyksiä xD

Bussiasemalle päästyä melkein juoksin Penn Stationille, jossa yritettiin Emmin kanssa epätoivoisesti löytää toisiamme :D Sitten pienen säädön jälkeen saatiin porukka kasaan ja otettiin juna Hicksvilleen. Junamatka kesti sen 40 min, mut meni aika kevyesti ja Hicksvillessä odoteltii bussia aika kauan. Oli ihan  tosi kuuma päivä ja mulla oli farkut jalssa, nii kyllä oli mukavaa seisoa täydessä auringonpaisteessa.

Bussi vei meidät koululle jossa ilmottauduttiin ja otettiin illalliset kantoon ja mentiin tunneille. Meillä oli tunnit 6-8.20 ja sit alettiin valmistautua iltaa varten. Aikaa tähän valmistautumiseen oli se parikyt minsaa ja tietenkin Emmin mekko meni palasiks ja se sit taksissa sitä fiksaili.

Mentiin VIP Roomiin viettää iltaa ja oli kyllä hauskaa. Ilmaset juomat ja uudet kengät teki kyllä tehtävänsä. Steve Maddenit aiheutti sen että mun jalat oli nii kipeet että meinas päästä itku. Loppuviikko meneeki flip flopit jalassa.
Koululla oltii takas 6.30 aamulla et voitte kuvitella miten tehokkaita ja ilosia oltiin koko päivä. Koulua oli lauantaina tosiaan 12 tuntia ja ehkä kävi hieman sääliks toista suomivahvistusta, jolla oli lievästi pahempi darra ku mulla xD

Mun ja L:n upeat perhoset.

Lauantai oli onneks easy päivä ja väriteltii mm. perhosia ja katottii leffa ja otettiin parit powernapit. Jotenki siitäki selvittiin ja oltiin Lauran kanssa ihan voimissamme illalla. Mentiin kuitenki ajoissa nukkumaan ja heräsin sunnuntaina paljon väsyneempänä ku lauantaina. Dormi jossa me asuttiin oli ihan kamala. Huoneet oli pienet ja sängyistä kipeyty selkä ja vessat tulvi vettä. Siitä sai kuitenki ne 3 credittiä ja sillä hyvä.
Sunnuntaina en malttanu opiskella sitten yhtään. En kuullu varmaan sanaakan mitä opettaja sano ja koulu loppu onneks etuajassa ja kahentoista jälkeen oltiinki jo bussissa matkalla kohti Hicksvillen juna-asemaa, jossa Ruotsi-Sebbe odottikin. Mentii tyttöjen kaa yhtämatkaa kaupunkiin, juna-asemalla sanottii kuitenki tytöille heipat ja sit hengailtii Sebben kaa päivä. Mun laukku sano sopimuksen irti siitä tavaranmäärästä, ja jouduin sit ostaa uuden.
Istuskeltii vedenäärellä ja puhuttiin ihan huomaamatta tauotta kaks tuntia. Käytii Sohossa mun synttäri-illallisella ku herra lähti Miamiin, eikä oo mun synttäreinä täällä. Oli muutenki iha mahtava päivä.
Olin taas iha sikamyöhään kotona, ku Lincol Tunnelilla oli onnettomuus ja bussien tulo kesti ikuisuuden. Tänään olin kuitenkin normaalia aikasemmin aamulla off ja sit nukuin päikkärit ja juttelin äitin kaa.
Extendauspapereja tulee joka tuutista ja ihmiset hengittää todella niskaan tän asian suhteen. Tässä nyt katellaan kuitenki velä seuraavat pari viikkoa miltä tuntuu ja sit tehdään päätöksiä.

Nyt lähen kuitenki töihi.

-Ronja

Maanantaista torstaihin

Takana on kaks aikamoista hulinapäivää ja nyt ollaanki jo melkein torstaissa. Maanantai meni peruskaavalla, tytöt oli toosi väsyneitä ja baby aika kärttynen, nii ei tehty mitään erikoista. Sain hostäitiltä tuliaiseks kaks rannekorua Israelista ja illalla juteltii taas extendaamiskysymyksestä.

Gift from Israel.

Tiistaina nuorempi tyttö oli miun kanssa päivän kotona ja alunperin aikataulu näytti 8am-6pm. Pistettiin aamulla pikkuveli ja isosisko leirikuntoon ja isomman bussia odotellessa neiti (lue minä maalasin) maalasi taulua, jonka se oli saanu jostain synttäreiltä. Isomman noustessa bussiin, käytiin viemässä baby tarhaan neidin kanssa.  Sit mentiinkin Farmers Markettiin ostamaan vihanneksia ja hedelmiä. Jostain syystä meidän pikkuneiti rakastaa sitä kauppaa ja muutenkin shoppailua. Mukaan tarttu aikamoinen kasa tavaraa ja hintaa niillä kurkuilla, mansikoilla, mustikoilla jne. oli yhteensä 8 dollaria. Voin kuvitella sitä järkytyksen määrää ku S-Markettiin pääsee hintoja tutkailemaan.
Kotiinpäästyä neiti alko syödä aamupalaa ja naapurista soitettiin et haluisko neiti mennä kattomaan ulkoilmaelokuvaa. Sain neidin kolmessa sekunnissa eväiden kanssa valmiiks ja sillä reissulla se oliki jotai kolme tuntia :D
Neidin tullessa kotii, ei pahemmi kotona pysytty, vaa suunnistettiin Sunshine Pottery Barns and giftsiin maalaamaan neidin kanssa jotai kipsiesineitä. Siellä sai ite valita mitä halus maalata ja sieltä löyty kaikenmaailman eläimiä, kuppeja ja astioita, mut meidän neiti halus maalata mukin. Neidin kärsivällisyys ei oikein riittäny, ku siellä oli hirmu kuuma ja hälinä joten meikä sit joutu vetelemään tuon kupin loppuun.
Mentiin jätskille ja haettiin baby tarhasta. Isomman neidin tullessa kotii se sai taas kunnon meltdownit ku yritetään kääntää rytmiä niin, että kylpy otetaan ennen illallista ja jälkiruokaa ei saa ku perjantaisin. Hostiskäki tuli aikasin kotii ja juteltiin taas extendaamisesta. Se on nykysi ainut asia missä meidän keskustelut pyörii.

Just beautiful.

Keskiviikkoaamuna yritin herätellä isompaa tyttöä 15 minuuttia ilman tuloksia ja sitte se sai hermoromahduksen ku äitinsä autto sitä. Neiti tökki äitiään silmiin ja visko sitä kaikenmaailman tavaroilla ja eihän siitä tullu muuta ku itkua.  Ku lapset oli saatu leirille, kävin kaupassa ja värjäsin hiukset. Pesin hirveesti pyykkiä ja sitte olikin lähdettävä ostarille. Ostin ensimmäistä kertaa jotain Forever 21:sta. Sieltä lähti mukaan kiva pikkumusta ja koko ostarin kierrettyä löysin myös aivan ihanat nudenväriset Steve Maddenin korkkarit, jotka makso aikas reilusti. No sanotaan et ne oli aikainen synttärilahja miulle :D
Ens keskiviikkona mennäänkin kattomaan hostien kanssa Idina Menzelin broadway showta !!
Kotona tein ruuan ja hain babyn. Sitten neidit tuliki leiriltä, pienempi oli nukahtanu bussiin ja sitte oli vähän paha mieli, mut seki unohtu ku leikittiin noitia. Minä olin isä noita ja isompi neiti äiti :D Iltarutiinit meni aika kivasti, pienen neidin päiväunet aiheutti sen, et tyttö nukahti vasta myöhään ja virtaa riitti vaikka muille jakaa. Hostäiti oli kuitenki kotona ja mie kävin iltapala froyolla ja ajelin ikkunat auki. On se vaa ihanaa ku vielä illasta on tosi lämmin.

Tää viikko on taas menny hirveetä kyytiä. Huomenna meidän monstereista babylla on pyjamapäivä ja pienemmällä neidillä naamiaiset. Neiti pukeutuu morsiameks ja perjantaina isompi neiti vetäsee leirille päälle Muumimekon.

Mie rupean nyt kuitenkin nukkumaan nii jaksaa sinnitellä viikonloppuun :)

-Ronja

Hetken maailma on tässä

Takana on taas aivan huikee viikonloppu ja on vaan nii valitettavan totta että au pairit elää viikonloppuja varten. Perjantain olin myöhään töissä, ku hostiskä kävi kattomassa hostäidin äidin musiikkiohjauksen Catsin. Valvoin taas ihan hävyttömän myöhään Facebookissa juoruten ja lauantaiaamuna heräsin sit skypettämään serkun rippijuhliin. iPad pääs kiertoon ja pääsin jutskailee vähän kaikkien kanssa.

Lähin sit kattelee itelleni synttärilahjalaukkua ja kävin syömässä ja tulin kotii päiväunille :D Heräsin tosi "virkeenä" ja rupesin valmistautuu illan teatteriesitystä varten. Menin kattomaan Cats-musikaalin Englewoodin teatteriin.  Musikaalin esiintyjät oli lukioikäisiä ja nuorempia ja niiden energia oli aivan kadehdittavaa. Ne kissat kävi väliajalla kiertelemääs siellä katsomossa ja niiden motoriikka oli kyllä mietitty viimesen päälle. Jopa semmoset pienet 6-vuotiaat kisut veti ihan täysillä.
Jokainen oli erittäin vahva laulaja ja kyllä oli vaikuttava esitys. Kyllä tuli itekki valutettua parit kyyneleet, ku niin hyvin ne veti. Musiikki oli luonnollisesti yhtä timanttia, kiitos hostäipän äidin. Kaikki tanssit, puvut ja kaikki oli aivan mahtavaa. Olin myöhään kotona ja vielä myöhempään nukkumassa. On kyllä etuoikeutettu olo ku on ollu mahdollisuus nähdä niin erilaista teatteria eri puolilla maailmaa.

!

Teatteri on elämä.

Sunnuntaiaamuna ei paljoa univelkoja nukuttu pois, vaan herätyskello soi kahdeksalta ja painuin suihkuun. Tytöt tuli koputtelee suihkunovea ja jätin ne täysin huomiotta ja ne palas sitten hetken päästä uudestaan. Mun hostäiti oli tullu Israelista kotii ja isä vuorostaan lähteny töihin ja isompi neiti oli vielä kipeä. Äippä pyys et voisinko olla pienemmän neidin kaa sen aikaa ku se vie isomman lääkäriin. Mie valmistauduin päivään ja neiti katteli telkkaria tyytyväisenä. Hengailin sit tyttöjen kaa jonkun reilun tunnin ennen ku lähin New Yorkkiin. Isompi neiti ois halunnu olla miun kanssa, mutta se sai laatuaikaa äitinsä kanssa joten luulen sen olleen varsin tyytyväinen.

Meidän bussikuski oli ihan hullu tapaus :D Yleensä paikallisella bussilla kestää kaupunkiin vähintään joku tunti, mutta tää kuski kiidätti meidät cityyn 40 minuutissa. Se paino oikeesti ihan kamalaa kyytiä ja vähä pelotti. Treffattiin Ruotsi-Sebben kaa joskus 11 aikoihin ja hengattiin koko päivä kaupungissa. Käytiin Central Parkissa, käveltiin ympäriinsä, kierreltiin kaupoissa ja syötiin ihan sairaasti. Istuskeltiin meren äärellä ja juteltii niitä näitä ja oli oikeesti ihan täydellinen päivä. Sebbe on semmonen et sen kanssa voi puhua ihan mistä vaan hyvillä mielin. Tänä aamuna huomas puhuneensa ku ei oikein ääntä lähteny. :D

Iha kelpo maisemat.

Olin kotona vasta joskus yheltätoista ja kyllä väsytti 12 tunnin Nykipäivän jälkeen. Jalat huuti hoosiannaa ja tänä aamuna tuntu et ois ollu darra. Kaikki lapset meni kuitenki leirille ja mie voin suunnata ostarille ettimään vaatteita viikonloppua varten. Viikonloppuna kutsuu varmasti mahtava kurssi. Tiedossa opiskelua mm. lauantaina 9am-9pm. Voin vaan kuvitella sitä hajotuksen määrää.
Huomenna pikkuneiti on mun kanssa päivän kotona ja suunnitelmana on viettää superkivapäivä kahdestaan ku semmoseen ei oo ollu aikasemmin saumaa.


Loistavaa alkanutta viikkoa kaikki, tää olis tosi onnellinen nyt.

Such a nice pic of us.
xoxo.

-Ronja

4 kuukautta jäljellä

Maanantaina sain miun kotitehtävät tulevaa viikonloppukurssia varten ja niitä tehdessä meni sitten kaksi päivää. Kurssin aiheena on tosiaan lasten kehityspsykologia ja siihen meneekin sitten 8-10. päivä tätä kuuta Emmin ja Saksa Lauran kanssa.

Miun hostäiti on ollu Israelissa tän viikon ja miulla on ollu aikalailla kädet täynnä lapsosten kanssa. Ollaan kuitenkin pärjätty tosi hyvin ja nyt viimestään  on huomannu miten tähän hommaan on rutinoitunut ja miten noiden kolmen kanssa pärjää vaikka silmät kiinni. Myös tän blogin päivittely on muuttunut, ku ei miusta enää oo niin "hienoa" esim. pestä pyykkiä tai mainita siitä ääneen xD Ekalla viikolla muistan ku kirjotin  päiväkirjaan pesseeni pyykkiä ja hehkutin miten hienoa seki on.

Meidän babylla oli tiistaina valokuvaus ja olin siellä koululla kattomassa ku ne otti niitä kuvia. Se oli niin söpö pikkusine rusetteineen ja kauluspaitoineen että meinas tulla itku :D Jotenki ihan hirvee ajatus, että kohta en ookkaan täällä joka päivä hakemassa sitä koulusta. Automatkalla koulusta kotiin, oon yrittäny saada sitä sanomaan Ronja ja kyllä sieltä jo jotain sen tapasta alkaa pikkuhiljaa tulla.

Kuvista, niinku tämä, ollaan revitty ihan hirmusesti huumoria irti xD

Keskiviikkona isomman neidin tullessa koulusta, se valitti oloaan ja kuumettahan sillä oli. Mummo tuli hetkeks käymään, mut neiti halus silti että mie oon sen kanssa :D Ilta meni aika rauhallisesti kattoen Pipsa Possua ja sängyssä makoilen.  Pienempi monsteri sai kyllä papukaijamerkit käytöksestä ja baby kokeili hermoja ihan kunnolla, ku se leikki ja teki ihan kaikkea mitä se ei sais tehdä. Siitä pojasta kasvaa vielä aikamoinen velmu, sanokaa minun sanoneen.

Torstain monsteri oli mun kaa kotona ja vietiin aamusta baby kouluun ja tultiin tekee palapelejä ja kattoo vähä lisää Pipsa Possua. Siinä on kyllä semmonen ohjelma mitä en voi enää sietää. Kysyn vaan edelleen mistä niitten popsujen aksentti on peräisin ja onko se tarkotettu jollekki jälkeenjääneille orangeille?!
Tyttö oli tosi väsyny koko päivän ja mullaki nous yllätys yllätys kuume, että ei oikeesti tehty muuta ku katottu telkkaria ja välillä syötiin lounasta, kunnes palattiin taas sänkyyn. Kolmelta sain pienen kahvitauon, ku tyttöjen mummo tuli käymään ja sitten pienempikin monsteri tuli kotiin. Isompi alko olla jo parempaan päin ja kylvyn jälkeen ne haluskin että pidän niille gymnastic classin ja sen jälkeen tytöt piti mulle tanssilauluhyppy-shown. Siinä vaiheessa ei ollu enää tietoakaan siitä että tyttö oli ollu jossai vaiheessa kipeenä.

Mummo jäi yöks torstaina ja sain tän aamun vapaaks, ku eilen oli tosiaan kuumetta ja sehän kelpas miulle vallanmainiosti.Tällä viikolla oon menny vaan myöhemmin ja myöhemmin nukkumaan, ku ollaan Ruotsi Sebben kanssa yöt vietetty opiskellen ruotsia ja suomea. Sebbe on ollu täällä tosiaan vasta kolme kuukautta ja kun mietin itteeni sillon kolmannella kuukaudella, olin aikamoinen hermoraunio. Alku oli miulle täällä tosi hankalaa ja ihan rehellisesti sanottuna, vasta siinä puolen vuoden kohdilla alko todella helpottaa. Toukokuussa olin vielä 100% että lähden kotiin heinäkuussa, mut sitte miun hostit halus että extendaan ja kesä toi tarvittavaa lisäenergiaa. Puolen vuoden kohdalla aika alko mennä hirveetä kyytiä eteenpäin ja nyt aamuihin herää sillä ajatuksella että päiväthän tulee vielä loppumaan kesken.

Aina ku puhutaan tyttöjen kaa jotain esim. tulevista synttäreistä tai siitä ku baby alkaa puhua niin mulla nousee pala kurkkuun. Oon tosissani alkanu painiskella extendaamisen kanssa, koska tiedän miten nopeesti 4 kuukautta menee. Vastahan miulla tuli puol vuotta täyteen ja nyt ollaan jo 8. menossa.



Teen tässä nyt hurjasti töitä vielä pari tuntia (katon leffaa) ku hostiskä on teatterissa myöhään. Huomenna onki sit serkun rippijuhlat joihin ois tarkotus skypetellä. Muistan ennen tänne lähtöä ku päivittelin et jään niistä paitsi, varmaan vuotta etukäteen ja nehän onki jo huomenna. Illalla meen kattoo miun uuden bestiksen, hostäidin äidin esitystä ja sunnuntaina varmaa mennää ruotsalaisten kanssa Nykiin.



Hyvää viikonloppua ja  onnea ripille pääsystä R <3

-Ronja