Hei vaan kaikki. 

Miulla ei oo minkäänlaista fiilistä kirjottaa tänne yhtään mitään. Tänään sanoin itkujen saattelemana heipat saksalaisille kamuille ja erityisesti Saksa-Sebastianille. Herra tuli mun kaa tänne samana päivänä ja ollaan siitä asti oltu läheisiä ystäviä. On se vaan kumma miten vuodessa tai ihan vaan muutamassa kuukaudessa tai parissa kerrassa, jostakin voi tulla niin tärkeä ystävä. 

Tiistaina tulee täyteen vuosi Amerikassa. Vuosi siitä ku heräsin Joensuun kodista ja yhtäkkiä olinkin matkalla kohti New Yorkkia, kahden tanskalaisen ystävän kanssa. 

Vuoden alku oli ihan kamala ja teki pahaa monta kuukautta. Silti jotkin valonpilkahdukset autto kahlaamaan harmaasta talvesta ja kesällä elämään sitten käveli maailman parhain poikaystävä ja New York aukeni myös ihan uudella tavalla. Onneksi jäin.

Lapsien raivokohtauksia oppi hallitsemaan ja babystä on kasvanu upea pieni mies. Tytöt on yhtä  rakkaita kuin omat sisarukset ja mun hostvanhemmat on maailman parhaat. 

Kaikesta siitä paskasta siis selvittiin.

Oon saanu rikkautena tutustua juutalaiseen ja amerikkalaiseen kulttuuriin. Suomi ja suomalaisuus on noussut aivan mittaamattomaan arvoon. 

Miusta on kasvanut vahvempi ja itsenäisempi ihminen ja oon ihan helvetin ylpeä itestäni. Oon erittäin kiitollinen tästä vuodesta, suomalaisuudestani ja kaikesta mitä oon saanu oppia. Kaikki kokemukset ja jokainen päivä, on opettanut jotain uutta itsestä tai elämästä. 

On ihana tulla kotiin, mutta tänne jää toinen koti.

Kaks viikkoa ja kotimatka alkaa. 

Jotenkin kumman kautta tästä tulikin elämäni paras vuosi. Tähän mennessä. 

-Ronja

Still alive!

Nyt soi kivasti Musta Barbaari päässä..

Tää postaus on ihan yhtä hölynpölyä et jos on parempaa tekemistä, jätä ihmeessä lukematta :D

Mitäköhän täällä on tapahtunu viikossa. Meillä meni tyttöjen ja babyn kaa oikein kivasti joka aamu, kunnes perjantaina äiti oli taas täällä ja minimonsteri on saanu päähänsä, että en saa nykyisin kattoa sitä. 

Olin paljon töissä ja keskiviikkona tytöillä oli vaan puolipäivää koulua ja minimonsteri oli ihan katastrofi. Mentiin koulun jälkeen jätskille, tultii kotii värittelee ja piirtää. Sitten tein virheen ja annoin neidin kattoa telkkaria. Isompi tyttö oli playdatella kaverinsa luona ja sitä piti ennen puhetta mennä hakemaan, ja minimonsteri sai raivarit. Neiti huus ku syötävä, mut eihän siinä auttanu ku laittaa neiti autoo ja hakea isompi. Neiti nukahti autoon ja sit puheterapian pihalla neiti heräs ja huuto jatkui. Neiti vaan kilju ja vein sit isomman sisälle ja jäätiin pienen kanssa autoon huutamaan melkein 25 minuutiksi. Sit neiti rauhottu omalla vuorollaan ja isomman kaa meni kivasti. Olin töissä illan ja baby oli myös känkkäränkkä tuulella joten oli tosi kiva ilta :D

Torstai-perjantai-lauantai meni normaalisti töissä. Lauantaiaamupäivänä kuittasin kuitenkin univelat ja nukuin pitkään. Mun hostit oli taas vähä mokanneet aikataulun kanssa ja työt alkokin kuudelta eikä kaheksalta, ja miulle jäi lasten nukkumaanlaitto. 

Sunnuntai meni sit cityssä hääräilessä. Meidän baby sai elämänsä ensimmäisen haircutin ja sinne meni herran enkelikiharat. Mutta poitsu on nyt hirmu ison näkönen ja eipähä mee hiukset enää silmille. Tänäänkin on ihan normipäivä töiden osalta. Aamupäivällä äiti herätti miut päiväunilta facetimettamalla ja siinä meni hetkinen. Kattelin Greyn anatomiaa ennen töitä ja huomenna oiski tiedossa hirveesti hommaa, vaikka ei töitä ookkaan.

Hyvää alkanutta viikkoa.

-Ronja

Not that bad Monday

Ensimmäisestä päivästä ilman äitiä kotona selvittiin. Äiti oli aamun onneks vielä apuna, minimonsteri ku sai päähänsä, että ei tykkää miusta ja minä en kuulema tässä talossa määrää. Neidin asenne on muuttunu ihan kamalaksi, mut epäilen vahvasti, että miun lähdöllä on tähän vaikutus. Kun tytöt oli saatu kouluun, leikittiin babyn kanssa kellarissa vauvanukella ja naapuri haki babyn kouluun. 

Mie rupesin sit siivoomaan ja kahvinkeittoon. Tää talo ku tuppaa olemaan vähän kaaos aina viikonlopun jälkeen.. Pesin pyykkiä ja viikkailin vaatteita ja kattelin ku vettä tuli ku saavista kaatamalla.

Kävin ennen töitä Shopritessa ostamassa leffaevästä illaksi ja siellä hyllyssä oli Pandan lakuja. Siinä vaiheessa pääsi pienet riemunkiljahdukset. Miks ihmeessä Englewoodin lähikaupassa myydään pandan lakuja?! :D 

Kävin hakee ison neidin koulusta ja hänhän nukahti sit autoon, ja hetki istuskeltiin/heräiltiin autossa ja mummo toi babyn ja otti isomman syömään. 

Hengailtiin babyn kaa ja jäbä heitti miua pallolla naamaan ja vertahan miulla alko sit vuotaa nenästä :D Tytöt tuli mummon kaa meille ja mummi jäi meille yökylään , joten nukkumaanmeno ja isomman kylpy lankesi mummon harteille ja olin off aikasemmin ku aikataulu sano. 

Kattelin tossa nyt rauhassa Criminal Mindsia ja ku hostiskä tuli kertomaan miten Englewoodissa on levinnyt taas murtoaalto, ja tänään oli murtauduttu naapuriin, missä kävin vauvanvahtina. Tässä on meidän lähitaloihin isketty melkosella paineella viime aikoina, mutta toivotaan nyt että tekijät jäis nopeasti kiinni ja meidän talo jäisi välistä. 

Rupes ihan kivasti taas kuumottelemaan ja ei nuo vähenevät päivät enää pahemmin haittaa. Onneks on hyvät hälytysjärjestelmät.

Stay safe,

Ronja

 

I love my life

Saatiin perjantaiksi hotellihuone Sebben yhdeltä kaverilta, joka oli vahingossa buukannut sen väärälle päivälle.

Perjantaina töiden jälkeen lähin siis cityyn ja kyllä unohtu paska työviikko, ku näki taas Sebbeä ja pysty nukahtamaan sen kainaloon. Käytiin ainoastaan Chipotlessa syömässä, mutta muuten nautittiin vaan siitä faktasta et pysty olemaan toista lähellä. Sebben isäntäperhe kun ei halua miun olevan siellä lasten aikaan ja meillä oleminen tuntuis vaan vähän hassulta, ku tää on kuitenki työpaikka samalla.

Oli aika luksusta ku sai nukkua pitkään ja ihan rauhassa ilman että kolme lasta ravaa yläkerrassa. Hotelli oli tosi hyvällä paikalla Manhattanilla.

Lauantaina Sebbe sai jotenki lukittua vessanoven, vaikka se menee lukkoon ainoastaan sisäpuolelta xD Mut nii sinne jäi sit hammasharjat. 

Kaheltatoista luovutettiin huone ja mentiin lounaalle Applebeehin ja shoppailtiin parit tuliaiset. Katotiin huvikseen paljon maksais huone lauantaista sunnuntaihin ja varattiin sit sikahalvalla huone keskeltä Manhattania. Päästiin heti kirjautumaan sisään, mutta matkalla käytii sit ostaa uudet hammasharjat menetettyjen tilalle. Nukuttiin päikkärit, katottiin leffaa ja mentiin illalliselle ja kävelylle. Täälläkin alkaa olla jo aika kylmä ja sunnuntaina oli ostettava semmonen huivi pään peitoksi. 

 

Sunnuntai kului aika nopsaan. Huoneenluovutuksen jälkeen kierrettiin kauppojaan, käytiin lounaalla ja kahvilla ja yhtäkkiä olikin aika mennä kotiin Walking deadille.

Nyt jaksaa taas viikon painaa töitä. 

29 more days and I'm home. 

-Ronja

Awesome weekend!

Vesiputouksen jälkeinen viininhuuruinen selfie.

Perjantaille oli taas suunniteltuna samanlaiset illanistujaiset ku pari viikonloppua sitten. Mentiin siis Larchmontiin Saksa-Sebastianin luo, ja tällä kertaa porukkaa oli enemmän. Meitä oli viisi saksalaista, Sebbe Ruotsista, minä suomalaisena, mun beer pong team mate Alex Tanskasta, eteläafrikkalainen seniori, jenkki sekä Saksa-Sebastianin uusin valloitus, en kyllä muista mistä hän oli.
Meitä oli huippu porukka, kaikki tuli loistavasti toimeen ja meillä oli huikee ilta. Pelattiin vesiputousta ja minä sain ensimmäisen ja luultavasti viimeisen kosketuksen beer pongiin. Olin oikeesti ihan surkea ja eihän siitä seurannu ku sit hirveä humalatila, sekä minulle että Alexille.

Sinne se kuppiin pompahti.

Tarkat oli suunnitelmat, mut silti hävittiin.

Mun pojat.

Ajantaju katos jossain vaiheessa, ja uskaltaisin väittää, että olin ensimmäinen joka pääty sohvalle nukkumaan. Tanskan vahvistus oli viettänyt yönsä koiransängyssä ja Sebba parka miltei lattialla, ku mie valtasin koko sohvan.
Lauantaina Alex joutu lähtemään kukonlaulun aikaan kotiin, että ehtisi tatuoitavaksi Brooklyniin ja meitä jäi Larchmontiin sit Sebbe, Sebastian, Sara sekä jenkki Giles. Kyllä oli melko hiljaista porukkaa, mut kammettiin ittemme ylös ja siivouksen jälkeen mentiin iHoppiin lounaalle. Lounaan jälleen maattiin lattialla muutama hetki ja lähdettiin Sebben kanssa cityyn.
Mentiin kattomaan Alexander and the Terrible, Horrible, No Good, Very Bad day, joka osottautui oikein mainioksi. Käytiin dinnerillä ja sit onnellisena istuin bussissa valmiina lähtemään nopealla bussilla kotiin ja sitten PUM, meikäläisen bussi kolaroi toisen kanssa ennen ku päästiin edes bussiasemalta pois. Kellekään ei käynyt mitään, ainoastaan bussista lähti valot ja etupuskuri mikä lie irti ja siinä odotettiin toista bussia, mutta kotiin pääsin.

Sunnuntaina oltiin cityssä jo 11 aikoihin. Mentiin Brooklyniin ja siellä himmailtiin. Käytiin Shake Shackissa burgereille ja pirtelöillä ja olipahan taas niin hyvää ja epäterveellistä. Käveltiin Brooklyn Bridgen yli takaisin Manhattanille ja käytiin kahvilla. Käveltiin ainakin 20 kilometriä ja sitten ku päästiin bussiasemalle, miulle iski yhtäkkiä hirveä horkka ja hikoilu ja kotiinpäästyä kurkkua koski ja päätä särki.
Kotiinlähtö ei tälläkään kertaa sujunut ihan mutkitta. Lähdettiin ajallaan bussiasemalta, mutta ennen ensimmäistä pysähdystä, heti Lincoln Tunnelin jälkeen, tielle oli kaatunut puu. Siinä vaiheessa jo vähän nauratti ja yhteensä 40 minuutia siinä seisottiin. Olin vielä sanonu Sebbelle, että haluan lähteä hyvissä ajoin että ehdin uudelle Walking Deadille kotiin ja sitten käy noin xD
Kotona olin 8.57 että olisin varmaan nähnyt uuden jakson, mutta pää paino tonnin ja oli ihan hirveä olo niin se meni vähän ohi.

Tänään kun sain babyn kouluun, en oikeesti noussut sängystä ylös, mitä nyt pesin koneellisen pyykkiä. Baby oli alkanu tänä viikonloppuna puhumaan ku höpelö. Se selitti miulle monta tuntia jotain ihme vauvajuttujaan ja tänään sieltä erottui myös "dinner" mitä ei herran sanavarastoon ole kuulunut. Hostäiti höpötteli herralle hepreaksi jotain ja yhtäkkiä tajuttiin että babyhän ymmärtää.
Puhuttiin myös vähän miun hostäidin kanssa, ettei meillä oo paljoa aikaa enää jäljellä. Tämän viikon mun hostisä on Lontoossa ja ensi viikolla äiti lähtee työmatkalle. Sen jälkeinen viikko onkin Kiitospäiväviikko ja miun hostit ei oo kotona. Miun hostit tulee joulukuun ekalla viikolla takaisin ja uusi au pair tulee perjantaina. Aika menee ihan jäätävää kyytiä.

-Ronja

Hetki

Nyt päätin uhrata hetken kirjoittamiselle. Oon ollu viime aikoina tosi kiireinen, vaikka mitään merkittävää ei oo tapahtunutkaan. Oon alkanut valmistautua pääsykokeisiin, juossut asioilla, pakannut laukkuja ja kamoja, sekä yrittäny suorittaa tässä vielä, kun on päiviä jäljellä. Tällä viikolla miulla on ollut myös tosi paljon töitä. Eilen olin koko päivän babyn kanssa kotona, kun sillä ei ollut koulua. Hatunnosto kaikille au paireille, äideille ja kaikille, jotka on päivän taaperon kanssa kotona. Baby nukku neljäkymmentä minuuttia kahden tunnin sijaan, koska ovikello soi. Mentiin olohuoneeseen kattomaan telkkaria ja baby tyytyväisenä katteli greyn anatomiaa , kunnes vahingossa vaihdoin asentoa ja siitä alko ensimmäinen itkukohtaus. Baby huusi sit aikalailla kaksi tuntia, ja kyllä pääsi helpotuksen huokaus, kun mummo haki babyn dinnerille. 

Illan olin sit töissä ja päivälle tuli pituuta se 11 työtuntia. 

Minimonsteri ei oo mitenkään hurrannu käytöksellään ja neiti itsenäisesti päätti, että tehdään taas tarrataulu jos saataisiin neidin käytös parantumaan. 

Tänään vein aamusta babyt kouluun. Sit tulinkin kotiin suihkuun ja juoksin taas asioilla. Päädyin mm.ostamaan meikkejä ja sit pitikin valmistautua iltaa varten, ennen töiden alkua. Lähden illaksi Larchmontiin, jossa kokoonnutaan kavereiden kanssa viettämään iltaa. Yritän kovasti tsempata tän blogin kanssa ja kirjottaa jotain älykästä, kuhan jotain mainitsemisenarvoista tapahtuu.

Hyvää viikonloppua mussukat. 

-Ronja

11 kuukautta Jenkeissä!

Mie tuun ens kuussa kotiin!! Ei voi olla parempaa fiilistä. Rakastan mun elämää täällä ja miulla on ehdottomasti toinen perhe täällä. Tuun ikävöimään kaikkia kavereita ja juttuja, mutta ei herranen aika että oon oottanu sitä että aika kuluu, ja voin sanoa tulevani kotiin. Ja miun paluulento on jo ens kuussa!! Huhhuh. 

 Ei mulla muuta!

-Ronja