I'm coming home

Hirveen monet kipeät heipat on nyt sanottu ja kyyneliä valutettu enemmän ku niitä tiedettiin olevankaan. 

I'm done.

Mie lähen huomenna kotiin. 

-Ronja

Viimesiä viedään

Täällä elellään onnellisesti kahden au pairin kanssa. Muutos on ollu iso kaikille ja vie kaikilta hirveästi energiaa. Miun ja hostäidin unet on jääny vähiin ku yöllä ei vaan saa unta. Viime yönä väsymys iski viimein vasten kasvoja ja sammuin jo ennen kymmentä, mut heräsin yheltä ku oli taas kaikki valot päällä.

Pienempi neiti on testaillu vähän kaikkia ja isompi esittänyt parhaansa mukaan. Uudelle au pairille oon yrittäny parhaani mukaan kertoa vinkkejä ja hän on antanu onneks miulle ja lapsille vähän omaa aikaa. Neidit on antanu paljon haleja ja istuneet sylissä minkä kerkiävät. Pieni neito antoi eilen suukkoja ennen nukkumaanmenoa ja on viimesen viikon aikana sanonut ihan omatoimisesti rakastavansa miua ja et tulee ikävöimään. Baby on miussa kiinni ku takiainen ja tänää sitte pääs itkut ku sen kanssa toiseks viimestä kertaa aamulla höpöiltiin.

Kaikki viralliset asiat on suoritettu, laukut melkein pakattu ja huomenna onki sit heippojen aika perheelle. 

Mihin se vuosi katosi?

-Ronja

Last week in the family.

Meidän perheeseemme tuli tosiaan uusi au pair perjantaina. Tyttöjä jännitti hänen tapaamisensa ihan hirveästi, ja minimonsterikin istui miun sylissä ja myönsi vihdoin, että tulee ikävöimään minua. Kun Itävallan neiti sitten saapui tänne, meidän tytöt oli ihan myytyjä ja babykin tykkäsi hänestä paljon :)

Meille aikuisille tilanne oli vähän hassu ja miulla on vähä omituinen olo, ku pitää 5 vuotta vanhempaa ja varmasti enemmän lastenhoitokokemuksta omaavaa, ruveta neuvomaan miten meidän neitien hiukset yleensä pestään. Syötiin illallinen yhdessä ja uusi au pair sai meidän leipomia katastrofi-keksejä jälkiruuaksi. 

Torstaina oli miun viimenen päivä yksin lasten kanssa ja leivottiin keksejä ja annoin heille lahjat silloin. Tytöt sai omat valokuvat meistä kehyksissä ja babylle ostin ”How do I love you”- kirjan, jota lukiessa sitten tipautin parit kyyneleet. 

Illallisen jälkeen kaikki valui omiin huoneisiin nukkumaan, koska kaikki se jännittäminen ja odottelu vaati veronsa. Miun uusi huone on nyt samalla tasolla keittiön ja leikkitilojen kanssa, joten unenlaatu ei oo ollu mitenkään kovin kummoista viime päivinä.

Lauantaina lähdin cityyn ja oltiin sovittu Sebben kanssa treffit Starbucksiin, josta ei ollu lupaa liikahtaa ennen ku toinen sinne tulee. Minähän kun jouduin luovuttamaan puhelimeni uudelle au pairille perjantaina ja en oo oikein tavoitettavissa ilman Wifiä. Vettä tuli ku saavista kaatamalla ja brunssin jälkeen mentiin leffanäan kattoo Horrible Bosses 2, joka oli ainakin miun mielestä aivan hulvaton.

Tänään oonki töissä ekaa kertaa uuden au pairin ja kaikkien kolmen muksun kanssa. Ei ois enää kauhean montaa työpäivää jälellä ja ens viikon perjantaina ois tää au pair vuosi taputeltu. Vika viikonloppu menee cityssä hotellissa ja siitä sit kotimatkalle Pariisin kautta Suomeen.

-Ronja

Hei vaan kaikki. 

Miulla ei oo minkäänlaista fiilistä kirjottaa tänne yhtään mitään. Tänään sanoin itkujen saattelemana heipat saksalaisille kamuille ja erityisesti Saksa-Sebastianille. Herra tuli mun kaa tänne samana päivänä ja ollaan siitä asti oltu läheisiä ystäviä. On se vaan kumma miten vuodessa tai ihan vaan muutamassa kuukaudessa tai parissa kerrassa, jostakin voi tulla niin tärkeä ystävä. 

Tiistaina tulee täyteen vuosi Amerikassa. Vuosi siitä ku heräsin Joensuun kodista ja yhtäkkiä olinkin matkalla kohti New Yorkkia, kahden tanskalaisen ystävän kanssa. 

Vuoden alku oli ihan kamala ja teki pahaa monta kuukautta. Silti jotkin valonpilkahdukset autto kahlaamaan harmaasta talvesta ja kesällä elämään sitten käveli maailman parhain poikaystävä ja New York aukeni myös ihan uudella tavalla. Onneksi jäin.

Lapsien raivokohtauksia oppi hallitsemaan ja babystä on kasvanu upea pieni mies. Tytöt on yhtä  rakkaita kuin omat sisarukset ja mun hostvanhemmat on maailman parhaat. 

Kaikesta siitä paskasta siis selvittiin.

Oon saanu rikkautena tutustua juutalaiseen ja amerikkalaiseen kulttuuriin. Suomi ja suomalaisuus on noussut aivan mittaamattomaan arvoon. 

Miusta on kasvanut vahvempi ja itsenäisempi ihminen ja oon ihan helvetin ylpeä itestäni. Oon erittäin kiitollinen tästä vuodesta, suomalaisuudestani ja kaikesta mitä oon saanu oppia. Kaikki kokemukset ja jokainen päivä, on opettanut jotain uutta itsestä tai elämästä. 

On ihana tulla kotiin, mutta tänne jää toinen koti.

Kaks viikkoa ja kotimatka alkaa. 

Jotenkin kumman kautta tästä tulikin elämäni paras vuosi. Tähän mennessä. 

-Ronja

Still alive!

Nyt soi kivasti Musta Barbaari päässä..

Tää postaus on ihan yhtä hölynpölyä et jos on parempaa tekemistä, jätä ihmeessä lukematta :D

Mitäköhän täällä on tapahtunu viikossa. Meillä meni tyttöjen ja babyn kaa oikein kivasti joka aamu, kunnes perjantaina äiti oli taas täällä ja minimonsteri on saanu päähänsä, että en saa nykyisin kattoa sitä. 

Olin paljon töissä ja keskiviikkona tytöillä oli vaan puolipäivää koulua ja minimonsteri oli ihan katastrofi. Mentiin koulun jälkeen jätskille, tultii kotii värittelee ja piirtää. Sitten tein virheen ja annoin neidin kattoa telkkaria. Isompi tyttö oli playdatella kaverinsa luona ja sitä piti ennen puhetta mennä hakemaan, ja minimonsteri sai raivarit. Neiti huus ku syötävä, mut eihän siinä auttanu ku laittaa neiti autoo ja hakea isompi. Neiti nukahti autoon ja sit puheterapian pihalla neiti heräs ja huuto jatkui. Neiti vaan kilju ja vein sit isomman sisälle ja jäätiin pienen kanssa autoon huutamaan melkein 25 minuutiksi. Sit neiti rauhottu omalla vuorollaan ja isomman kaa meni kivasti. Olin töissä illan ja baby oli myös känkkäränkkä tuulella joten oli tosi kiva ilta :D

Torstai-perjantai-lauantai meni normaalisti töissä. Lauantaiaamupäivänä kuittasin kuitenkin univelat ja nukuin pitkään. Mun hostit oli taas vähä mokanneet aikataulun kanssa ja työt alkokin kuudelta eikä kaheksalta, ja miulle jäi lasten nukkumaanlaitto. 

Sunnuntai meni sit cityssä hääräilessä. Meidän baby sai elämänsä ensimmäisen haircutin ja sinne meni herran enkelikiharat. Mutta poitsu on nyt hirmu ison näkönen ja eipähä mee hiukset enää silmille. Tänäänkin on ihan normipäivä töiden osalta. Aamupäivällä äiti herätti miut päiväunilta facetimettamalla ja siinä meni hetkinen. Kattelin Greyn anatomiaa ennen töitä ja huomenna oiski tiedossa hirveesti hommaa, vaikka ei töitä ookkaan.

Hyvää alkanutta viikkoa.

-Ronja

Not that bad Monday

Ensimmäisestä päivästä ilman äitiä kotona selvittiin. Äiti oli aamun onneks vielä apuna, minimonsteri ku sai päähänsä, että ei tykkää miusta ja minä en kuulema tässä talossa määrää. Neidin asenne on muuttunu ihan kamalaksi, mut epäilen vahvasti, että miun lähdöllä on tähän vaikutus. Kun tytöt oli saatu kouluun, leikittiin babyn kanssa kellarissa vauvanukella ja naapuri haki babyn kouluun. 

Mie rupesin sit siivoomaan ja kahvinkeittoon. Tää talo ku tuppaa olemaan vähän kaaos aina viikonlopun jälkeen.. Pesin pyykkiä ja viikkailin vaatteita ja kattelin ku vettä tuli ku saavista kaatamalla.

Kävin ennen töitä Shopritessa ostamassa leffaevästä illaksi ja siellä hyllyssä oli Pandan lakuja. Siinä vaiheessa pääsi pienet riemunkiljahdukset. Miks ihmeessä Englewoodin lähikaupassa myydään pandan lakuja?! :D 

Kävin hakee ison neidin koulusta ja hänhän nukahti sit autoon, ja hetki istuskeltiin/heräiltiin autossa ja mummo toi babyn ja otti isomman syömään. 

Hengailtiin babyn kaa ja jäbä heitti miua pallolla naamaan ja vertahan miulla alko sit vuotaa nenästä :D Tytöt tuli mummon kaa meille ja mummi jäi meille yökylään , joten nukkumaanmeno ja isomman kylpy lankesi mummon harteille ja olin off aikasemmin ku aikataulu sano. 

Kattelin tossa nyt rauhassa Criminal Mindsia ja ku hostiskä tuli kertomaan miten Englewoodissa on levinnyt taas murtoaalto, ja tänään oli murtauduttu naapuriin, missä kävin vauvanvahtina. Tässä on meidän lähitaloihin isketty melkosella paineella viime aikoina, mutta toivotaan nyt että tekijät jäis nopeasti kiinni ja meidän talo jäisi välistä. 

Rupes ihan kivasti taas kuumottelemaan ja ei nuo vähenevät päivät enää pahemmin haittaa. Onneks on hyvät hälytysjärjestelmät.

Stay safe,

Ronja

 

I love my life

Saatiin perjantaiksi hotellihuone Sebben yhdeltä kaverilta, joka oli vahingossa buukannut sen väärälle päivälle.

Perjantaina töiden jälkeen lähin siis cityyn ja kyllä unohtu paska työviikko, ku näki taas Sebbeä ja pysty nukahtamaan sen kainaloon. Käytiin ainoastaan Chipotlessa syömässä, mutta muuten nautittiin vaan siitä faktasta et pysty olemaan toista lähellä. Sebben isäntäperhe kun ei halua miun olevan siellä lasten aikaan ja meillä oleminen tuntuis vaan vähän hassulta, ku tää on kuitenki työpaikka samalla.

Oli aika luksusta ku sai nukkua pitkään ja ihan rauhassa ilman että kolme lasta ravaa yläkerrassa. Hotelli oli tosi hyvällä paikalla Manhattanilla.

Lauantaina Sebbe sai jotenki lukittua vessanoven, vaikka se menee lukkoon ainoastaan sisäpuolelta xD Mut nii sinne jäi sit hammasharjat. 

Kaheltatoista luovutettiin huone ja mentiin lounaalle Applebeehin ja shoppailtiin parit tuliaiset. Katotiin huvikseen paljon maksais huone lauantaista sunnuntaihin ja varattiin sit sikahalvalla huone keskeltä Manhattania. Päästiin heti kirjautumaan sisään, mutta matkalla käytii sit ostaa uudet hammasharjat menetettyjen tilalle. Nukuttiin päikkärit, katottiin leffaa ja mentiin illalliselle ja kävelylle. Täälläkin alkaa olla jo aika kylmä ja sunnuntaina oli ostettava semmonen huivi pään peitoksi. 

 

Sunnuntai kului aika nopsaan. Huoneenluovutuksen jälkeen kierrettiin kauppojaan, käytiin lounaalla ja kahvilla ja yhtäkkiä olikin aika mennä kotiin Walking deadille.

Nyt jaksaa taas viikon painaa töitä. 

29 more days and I'm home. 

-Ronja

Awesome weekend!

Vesiputouksen jälkeinen viininhuuruinen selfie.

Perjantaille oli taas suunniteltuna samanlaiset illanistujaiset ku pari viikonloppua sitten. Mentiin siis Larchmontiin Saksa-Sebastianin luo, ja tällä kertaa porukkaa oli enemmän. Meitä oli viisi saksalaista, Sebbe Ruotsista, minä suomalaisena, mun beer pong team mate Alex Tanskasta, eteläafrikkalainen seniori, jenkki sekä Saksa-Sebastianin uusin valloitus, en kyllä muista mistä hän oli.
Meitä oli huippu porukka, kaikki tuli loistavasti toimeen ja meillä oli huikee ilta. Pelattiin vesiputousta ja minä sain ensimmäisen ja luultavasti viimeisen kosketuksen beer pongiin. Olin oikeesti ihan surkea ja eihän siitä seurannu ku sit hirveä humalatila, sekä minulle että Alexille.

Sinne se kuppiin pompahti.

Tarkat oli suunnitelmat, mut silti hävittiin.

Mun pojat.

Ajantaju katos jossain vaiheessa, ja uskaltaisin väittää, että olin ensimmäinen joka pääty sohvalle nukkumaan. Tanskan vahvistus oli viettänyt yönsä koiransängyssä ja Sebba parka miltei lattialla, ku mie valtasin koko sohvan.
Lauantaina Alex joutu lähtemään kukonlaulun aikaan kotiin, että ehtisi tatuoitavaksi Brooklyniin ja meitä jäi Larchmontiin sit Sebbe, Sebastian, Sara sekä jenkki Giles. Kyllä oli melko hiljaista porukkaa, mut kammettiin ittemme ylös ja siivouksen jälkeen mentiin iHoppiin lounaalle. Lounaan jälleen maattiin lattialla muutama hetki ja lähdettiin Sebben kanssa cityyn.
Mentiin kattomaan Alexander and the Terrible, Horrible, No Good, Very Bad day, joka osottautui oikein mainioksi. Käytiin dinnerillä ja sit onnellisena istuin bussissa valmiina lähtemään nopealla bussilla kotiin ja sitten PUM, meikäläisen bussi kolaroi toisen kanssa ennen ku päästiin edes bussiasemalta pois. Kellekään ei käynyt mitään, ainoastaan bussista lähti valot ja etupuskuri mikä lie irti ja siinä odotettiin toista bussia, mutta kotiin pääsin.

Sunnuntaina oltiin cityssä jo 11 aikoihin. Mentiin Brooklyniin ja siellä himmailtiin. Käytiin Shake Shackissa burgereille ja pirtelöillä ja olipahan taas niin hyvää ja epäterveellistä. Käveltiin Brooklyn Bridgen yli takaisin Manhattanille ja käytiin kahvilla. Käveltiin ainakin 20 kilometriä ja sitten ku päästiin bussiasemalle, miulle iski yhtäkkiä hirveä horkka ja hikoilu ja kotiinpäästyä kurkkua koski ja päätä särki.
Kotiinlähtö ei tälläkään kertaa sujunut ihan mutkitta. Lähdettiin ajallaan bussiasemalta, mutta ennen ensimmäistä pysähdystä, heti Lincoln Tunnelin jälkeen, tielle oli kaatunut puu. Siinä vaiheessa jo vähän nauratti ja yhteensä 40 minuutia siinä seisottiin. Olin vielä sanonu Sebbelle, että haluan lähteä hyvissä ajoin että ehdin uudelle Walking Deadille kotiin ja sitten käy noin xD
Kotona olin 8.57 että olisin varmaan nähnyt uuden jakson, mutta pää paino tonnin ja oli ihan hirveä olo niin se meni vähän ohi.

Tänään kun sain babyn kouluun, en oikeesti noussut sängystä ylös, mitä nyt pesin koneellisen pyykkiä. Baby oli alkanu tänä viikonloppuna puhumaan ku höpelö. Se selitti miulle monta tuntia jotain ihme vauvajuttujaan ja tänään sieltä erottui myös "dinner" mitä ei herran sanavarastoon ole kuulunut. Hostäiti höpötteli herralle hepreaksi jotain ja yhtäkkiä tajuttiin että babyhän ymmärtää.
Puhuttiin myös vähän miun hostäidin kanssa, ettei meillä oo paljoa aikaa enää jäljellä. Tämän viikon mun hostisä on Lontoossa ja ensi viikolla äiti lähtee työmatkalle. Sen jälkeinen viikko onkin Kiitospäiväviikko ja miun hostit ei oo kotona. Miun hostit tulee joulukuun ekalla viikolla takaisin ja uusi au pair tulee perjantaina. Aika menee ihan jäätävää kyytiä.

-Ronja

Hetki

Nyt päätin uhrata hetken kirjoittamiselle. Oon ollu viime aikoina tosi kiireinen, vaikka mitään merkittävää ei oo tapahtunutkaan. Oon alkanut valmistautua pääsykokeisiin, juossut asioilla, pakannut laukkuja ja kamoja, sekä yrittäny suorittaa tässä vielä, kun on päiviä jäljellä. Tällä viikolla miulla on ollut myös tosi paljon töitä. Eilen olin koko päivän babyn kanssa kotona, kun sillä ei ollut koulua. Hatunnosto kaikille au paireille, äideille ja kaikille, jotka on päivän taaperon kanssa kotona. Baby nukku neljäkymmentä minuuttia kahden tunnin sijaan, koska ovikello soi. Mentiin olohuoneeseen kattomaan telkkaria ja baby tyytyväisenä katteli greyn anatomiaa , kunnes vahingossa vaihdoin asentoa ja siitä alko ensimmäinen itkukohtaus. Baby huusi sit aikalailla kaksi tuntia, ja kyllä pääsi helpotuksen huokaus, kun mummo haki babyn dinnerille. 

Illan olin sit töissä ja päivälle tuli pituuta se 11 työtuntia. 

Minimonsteri ei oo mitenkään hurrannu käytöksellään ja neiti itsenäisesti päätti, että tehdään taas tarrataulu jos saataisiin neidin käytös parantumaan. 

Tänään vein aamusta babyt kouluun. Sit tulinkin kotiin suihkuun ja juoksin taas asioilla. Päädyin mm.ostamaan meikkejä ja sit pitikin valmistautua iltaa varten, ennen töiden alkua. Lähden illaksi Larchmontiin, jossa kokoonnutaan kavereiden kanssa viettämään iltaa. Yritän kovasti tsempata tän blogin kanssa ja kirjottaa jotain älykästä, kuhan jotain mainitsemisenarvoista tapahtuu.

Hyvää viikonloppua mussukat. 

-Ronja

11 kuukautta Jenkeissä!

Mie tuun ens kuussa kotiin!! Ei voi olla parempaa fiilistä. Rakastan mun elämää täällä ja miulla on ehdottomasti toinen perhe täällä. Tuun ikävöimään kaikkia kavereita ja juttuja, mutta ei herranen aika että oon oottanu sitä että aika kuluu, ja voin sanoa tulevani kotiin. Ja miun paluulento on jo ens kuussa!! Huhhuh. 

 Ei mulla muuta!

-Ronja

Life is great

Halusin tässä nyt tehdä tämmösen superpikapäivityksen odotellessani ruotsin sankarin viestiä siitä, et herra on kotona ja todistaakseni, että oon vielä hengissä. 

Tällä viikolla 

oon ostanu kaks halloweenasua. 

Keskiviikkona oli miun hostvanhempien 9. hääpäivä. 

Mun iskällä oli synttärit <3

Meillä oli au pair tapaaminen jossa tehtiin kuppikakkuja ja s'mores eli suklaa-vaahtokarkkikeksejä (elämäni ensimmäinen) 

Tapasin kivan tanskalaisen au pairin.

Oon nukkunu tosi huonosti ja lasten kanssa on riittänyt paljon hommaa. 

Oon tehny siis toisin sanoen hirmu pitkää päivää. 

Mun hosttyttö halas miua, kun se tajus että tosiaan lähden ja meinattiin päästää itkut

Kävin joka päivä juoksemassa.

Koin niin puhdata onnentunnetta, että meinas ihan kauhistuttaa.

Kävin kattomassa Halloweenkulkuetta Nykissä ja tapasin saksalaisen au pairin.

Tajusin miten kiitollinen oon tästä vuodesta ja kuinka ylpeä oon itestäny että jaksoin tän vuoden loppuun. 

Oon kiitollinen siitä että voin pitkästä aikaa olla näin onnellinen ja rakastunut. 

Life is great.

-Ronja

6 credits - checked!

Voin onnellisena todeta suorittaneeni opiskelut Amerikan mantereella! Kävin viikonloppuna LIU:n kurssin, History of American music ja voin sanoa että tykkäsin. Musiikki on aina ollu lähellä sydäntä ja tunnit muodostui pitkälti eri musiikkityylien läpikäymisestä ja näytteiden kuuntelemisesta. Meidän opettajana oli intohimoinen muusikko ja aina kun oli mahdollista, herra kaivoi kitaran esiin. Päivät meni tosi nopsaan ja hauskinta oli ehkä se, kun jakauduttiin ryhmiin ja tehtiin omat Blues-kappaleet, tästä au pair vuodesta. 

Tapasin koululla tosi kivoja uusia tyyppejä, vähän lievästi panikoin etukäteen, kun kurssille yksin lähdin. Jaoin huoneen tosi herttaisen saksalaisen tytön kanssa, jonka kanssa bussilla alettiin jutella ja juteltiin sit joka ilta vähintään kaksi tuntia. Tunneilla istuin myös saksalaisen tytön vieressä ja oltais kovasti haluttu lähteä lauantaina ulos, mutta ei Hiksvillen tarjonta oo niin kovin kummoinen. 

Sunnuntaina näin kurssin jälkeen Sebbeä ja siitä sai energiaa taas jaksaa läpi tän viikon :-) Miten sitä voi yksi ihminen tehdäkin näin onnelliseksi. <3

Tänään oli ihan perustyöpäivä. Aamulla vein töiden jälkeen pyykit pesulaan ja huomenna meille vihdoin pitäis tulla pyykinpesukone!! Aamupäivästä juttelin Sebben ja kavereiden kanssa, lauloin ja kuuntelin joululauluja, (kyllä luit oikein) , nukuin päikkärit ja kävin kävellyllä tuolla ihanassa syysilmassa. Tänää oli aika pitkälti hyvä päivä, kunhan vaan ignoraa nuo varsinaiset tunnit lasten kanssa :D 

Vaikka kello onkin vasta puol kahdeksan, ei auta ku vetää peittoa korviin ja valot sammuksiin, ku uhkaa taas päätä särkeä siihen malliin että varmaan iskee migreeni. Suomessa oleilevat sukulaiseni, käytäisimmekö tämän ainoastaan 6 tunnin aikaeron hyväksi ja skypettäisimme / facetimettaisimme pisn :D 

49 päivää ja oon jo lentokentällä. 

-Ronja

55 days to go

Takana ois 323 päivää Jenkeissä.

Viime viikolla olin vapailla torstain. Kävin tsekkaa itelleni uudet housut, ku kahdet päätti ratketa viikon sisään. Ne housut ei ollu loppupeleissä ees nii hyvät, mut onpahan nyt jotkut. Mukaan tarttu myös vaaleanpunainen villapaita, joka osottautui kyllä oikein mainioksi hankinnaksi, kun ilmat ovat alkaneet kylmetä sen verran. Uni jäi taas vähä kortille ja seuraavana aamuna, ku heräs töihin 6.30 ei paljoa hymyilyttäny. Istuin sitte alakerrassa ja odotin, että yläkerrasta kuuluis jonkinlaisia elonmerkkejä ja baby heräs sit 7.40. Kaikki kolme muksua oli menny nukkumaan edellisenä iltana kymmenen ja kahentoista välillä, joten tytöt heräili vasta onneksi jälkeen yheksän. Leikin siis perjantaiaamun aikalailla babyn kanssa ja siinä sit valmistauduttiin synagogaan ja syötiin aamupalaa. Mun hostiskä satutti selkänsä ja se ei päässy ylös sängystä keskiviikon jälkeen ennen perjantai-iltaa.

Perjantaiaamun työhajotus.

Launtaina ei tarvinnu onneks edes laukkua kantaa.

Lauantaina mentiin Sebben kaa cityyn ja ei oikeestaan kyllä taas tehty siellä mitään. Saksa-Sebastian pyys meitä sit sen luo Larchmontiin ja alkoholi ja vesiputouksen pelaaminen teki tehtävänsä. Iltaan mahtu paljon naurua ja oli suurimmaksi osaksi oikein kivaa. Draamaa nyt saatiin taas aikaseksi ja se nyt on jatkunu vielä vähän tähänkin päivään.

Eilen kävin hakemassa ison neidin koulusta, tän syksyn ensimmäisen hip hop tunnin jälkeen. Varmaan jokainen siellä koulussa tietää, että oon tyttöjen lapsenvahti, mut joku uus täti vaati miulta semmosta passia missä lukee lasten nimi ja luokka, mutta meiltä hävisi ne kaikki neljä joskus viikkoja sitten. Tytön entiset tanssiopet sit tunnisti miut ja sain tytön matkaan :D Autossa tyttönen sano sit kaks kertaa "fuck" ja siinä vaiheessa mietin et oon saattanu olla näiden au pair vähän turhan pitkään.

Eilen tajusin, kun vietin ensin laatuaikaa isomman neidin ja sitten babyn kanssa, että mimmosia mini-ihmisiä niistä on kasvanu.  Baby kutsuu mua Nonnaksi ja se on huikea saavutus 19 kuukautta vanhalle. 

Unensaannissa oli taas hirveitä vaikeuksia ja yöunet tiivisty siihen pariin tuntiin.

Tänää miulla soi kello normaalisti 5.30, mut seuraavassa hetkessä heräsinkin 6.20, siihen ku baby juoksee yläkerrassa huoneesta toiseen. Tais olla nyt toinen kerta ku nukun pommiin kymmenessä kuukaudessa. 

Tytöt on ollu taas vähä hankalia tämän viikkoa ja kuuntelemisen kanssa on suuria vaikeuksia. Ku kaikki lapset oli saatu kouluun, ryömin suihkuun ja ihan rauhassa valmistaudun tähän päivään. Otin sit suunnaksi PartyCityn, josta oli aikeina etsiä halloweenasua. Highwayllä sit joku vanhempi patu päätti ruveta siirtymään oikealta kaistalta keskikaistalle, jolla mie ajoin. Ja tää herra ei näyttäny minkäänlaista merkkiä ja melkein sit iski mun autoa. Siinä ku ajelet melkein 60 mailia tunnissa ja toinen paukasee melkein kylkeen, nii että joudut vaihtamaan toiselle kaistalle, vähän säikäyttää. Onneks ei tullu autoja vasemmalta, ois voinu tulla muuten melkosen rumaa jälkeä. PartyCity jäi väliin, ku jäi exit sen urpon takia ottamatta.   Kotimatkalla sit joku toinen tollo paukas miun eteen, nii että meinas meinas pelti rytistä. Kiitos vaan välillä hyvin toimivista reflekseistä. 

Hain neidit koulusta ja ajettiin tennikseen, jossa oltiin kerrankin just ajoissa. Tyttöjen tenniskeskuksessa on aina ties minkälaista tarjottavaa. Yhdesti siellä oli kuppikakkuja ja tänää ois löytyny alkoholia ja ruokaa xD Ois kyllä maistunu, mut jäi jostain kumman syystä väliin irkkukahvit. Minimonsterin tennisope ei tänää voinu jäädä meidän kanssa höpöttämään, vaan neiti joutu tyytymään Muumeihin. Siellä se sit istu ensimmäistä kertaa elämässään kuulokkeet päässä ja ai että se oli ylpeä itsestään.  Tennistuntien jälkeen haettiin baby ja tultiin kotiin kokkailee, tekee läksyjä ja syömään. Pistin kaikki kolme pitkästä aikaa nukkumaan ja olin sen jälkeen ihan loppu. 

Nyt makoilen sängyssä ja yritän pysyä hereillä vielä tunnin pari, että ei herää ihan kukonlaulun aikaan. 

Huomenna onki sit taas keskiviikko. Nää päivät vaan menee hullua kyytiä. 

-Ronja

I'm almost home!

Tasan kahden kuukauden päästä istunkin jo lentokoneessa matkalla, Ranskan kautta, SUOMEEN!!!!! 

Ajatuksena tuo on niin absurdi, etten uskalla uhrata sille sen enempää ajatusta. Oon ettiny mulle ja siskolle asuntoa ja hakenu jokaikistä mahdollista työpaikkaa. Vaikka äiti susta tykkäänkin, on miun aika lentää pesästä ja tän vuoden jälkeen, haluaa kyllä jo jotain omaa.

Maanantaina mulla oli ainoastaan baby iltapäivästä ja päivällä yritin käydä ostamassa tuliaisia ja mukaan tarttui ainoastaan halloweenkarkkeja, joista söin jo kolmasosan..

Tiistaina oli taas melkonen kiire koulun ja tenniksen välillä ja oltiin lopulta 7 minuuttia myöhässä. Minimonsterin tennisopettaja hengaili taas meidän kanssa ja neiti silitteli sen partaa ja totes vaan "You look so handsome" Lähtiessä neiti sai raivarit ja huus opettajalleen I love  youta, mut ei auttanu ku lähtee hakee baby tarhasta. Sit hirveellä kyydillä kotiin, keitot tulille ja isompi neiti valmiiks jalkapalloon. Sit mentiin pienempien kanssa yläkertaan ja baby seisoskeli kiikkutuolissa ja hymyili ku Euroopan omistaja. Se niin tietää tekevänsä väärin ja silti se vaan yritti. Pistin babyn sit nukkumaan ja pikkuneidin kanssa makoiltaan sen sängyssä, kunnes äiti tuli kotiin. 

Tänään lapsoset oli vaa puolipäivää koulussa ja aamusta vein babyt kouluun.

Ne on molemmat niin isoja poikia, että itkukshan se meinas vetästä.

Aamupäivällä en ehtinyt tehdä juuri kummoista ja yhtäkkiä kello olikin 12 ja meidän tyttöjen playdatet saapu ennen tyttöjä. Yhteensä neljä tyttöä pyöri sit tässä meillä ja alkuun neideillä meni oikein kivasti. Syötiin lounas nätisti ja sit tulikin tappelua muovailuvahasta ja vähän kaikesta. Yritettiin tehdä jäähilejuomaa ja kaikenlaista mut saatiin aikaseks vaan sotkua :D Neitien isä toi sit meidän babyn kotiin ja otti omat tyttönsä kyytiin ja meno rauhottu hetkeksi. Katseltiin hetki telkkaria ja sit ruvettiin hyvissäajoin tekemään lähtöä, mutta oltiin silti melkein 15 minuuttia myöhässä puheesta. Siellä sitten oli taas tiivis tunnelma, pienessä huoneessa. Tytöt ja baby sai kuitenki puheopettajalta ties minkälaista härpäkettä ja kaikkien mieli parani hiukan. Kotimatka kesti ikuisuuden ja sitte kotipihaan päästyä alko sataa ku saavista kaatamalla ja minä kastuin litimäräksi, kun yritin saada kaikkia tavaroita ja babya autosta :D

Pienempi neiti lähti yökylään naapuriin, joten kylpy saatiin suoritettua parissa minuutissa. Isomman kanssa väännettiin varmaan taas yli puolituntia. Siinä piti hengittää ja laskeskella pariinkymmeneen. Kylvyn jälkeen vanhemmat hoiti lapsille illallisen ja nukkumaanmenon ja mie otin kahen tunnin tauon. Sitten kävinkin vielä läpi pyykkiä (meidän kone ei toimi vieläkään vaan pyykkiä ajellaan pesulaan ja takaisin) ja on kyllä kiva omistaa puhtaita vaatteita. 

Nyt jatkan tätä rankkaa työntekoa ja katon American Horror Storya.

-Ronja

Sleep is for the weak.

Suosittelen kaikkia lämpimästi lukemaan Lauran postauksen, sillä se tiivistelee paljon tän au pairiuden varjopuolia. Listaa vois jatkaa loputtomiin, mutta kyllä se mitä tämä vuosi opettaa itsestä ja mitä se antaa on yleensä kaiken sen arvoista.

Täällä pienistäkin asioista tulee vuorenkokoisia ja tämäkin au pair sai kirjaimellisesti itkupotkuraivarit, ku tän viikonaikataulu oli taas vinksallaan. Se näytti kahta lauantaita, eikä sunnuntaita ollenkaan. Lauantai-illaksi aikataulu näytti babysitting 7.15-11pm ja ei tehty ollenkaan suunnitelmia, ku Emmikin oli töissä ja miun ois pitäny lähteä jo 4-5 välillä pois citystä ehtiäkseni ajoissa töihin. Mutta työt olikin oikeasti vasta sunnuntaina. Mun hostit tuli kotiin vasta 7.30 lauantaina ja siinä vaiheessa vähä jo kiristeli ku ne oli "myöhässä" Sit isompi neiti totes ensimmäisenä mut nähdessään et "Ethän sä oo Ronja tänää ees töissä" ja hostäiti kysy et lähenkö sen kaa elokuviin. Silloin nousi pala kurkkuun, mut autoin lapset sänkyihin ja laitoin hostäipälle viestiä et miten aikataulun laita todellisuudessa oli. Sieltähän se sit tuli et työt on vasta sunnuntaina ja sitten pääsikin itku ja puhelimeen tuli huudettua kaverille pari kirosanaa omasta tyhmyydestä. Eiköhän sillä hetkellä ku istun meikit poskella ja kiroan tietysti englanniksi, hostiskä tuu mun huoneeseen ja hetken päästä äidiltä viesti "Don't worry about tomorrow, you can have it off" 

Mun virhehän se oli, joten tarjouduin töihin.

Lauantai-sunnuntain välisenä yönä heräsin 3.24 ja en sen jälkeen saanu enää unta. Telkkarista tulee onneks Walking Deadia maratonina ja kävin fiksuna tyttönä eilen ostamassa pikakahvia, nii ei tarvii herättää koko taloa keittämällä tavan kahvia. Ei tähän postaukseen mitään oikeaa asiaa saada, nytkin silmät ristissä kirjottelen tätä postausta ja kello on seittemän aamulla. Tunnin päästä lähtis bussi cityyn ja sieltä sitten reippaana tyttönä seiskaks töihin. Voipi olla mielenkiintoinen päivä tiedossa, ku töitä ois vaan yhteentoista illalla.

Ei väsytä ei.
Pyyhin näppäränä tyttönä tuon peilinkin heti kuvanoton jälkeen.

 

-Ronja

Au pair year - best birth control ever.

Mistäköhän sitä taas alottaisin. Oon ollu viime viikkoina paljon töissä, ku on ollu kaikenmaailman juutalaisten juhlapyhää tämän kuun aikana. Viime perjantaina mun hostit paastosi 25 tuntia aina lauantai-iltaan, joten olin lauantaipäivän lasten kanssa. En muistakkaan millon viimeks lauantaipäivänä ois ollu töitä.
Illalla menin sit cityyn ja käytiin Sebben kanssa baarissa, mut tulin kuitenki aika ajoissa kotiin. Nukkumassa olin vasta kolmelta, mut mitäs pienistä.

Sunnuntai meni myös cityssä pyöriessä. Oli kyllä aikalailla täydellinen ilma ja kierrettiin pitkästä aikaa Central Parkkia ja pysähdyttiin aina kuuntelemaan eri katusoittajia, joista suurinosa osottautui aivan loistaviksi.

Maanantaina oli normaali päivä töiden osalta ja tiistaikin kului samoilla rutiineilla. Tällä kertaa meidän neiti sai leikkiä tennisopettajansa iPadilla odotellessa siskoaan ja herra vietti muutenkin meidän kanssa yli tunnin minimonsterin tunnin jälkeen. Neidin tennisopettaja on huippu tapaus ja harmiteltiin vähän kun tavattiin vasta näin myöhään, koska meistä on tullut tosi hyviä kavereita.

Aamukamman viestejä. <3

Meidän perheen suka.

Tällä viikolla meidän pihaan siis tosiaan nousi suka ja niitä näkyy kaikkien juutalaisten pihoilla. Sukkot on juutalaisten pyhiinvaellusjuhla ja sen aikana juutalaiset syö, osa jopa nukkuu ja viettää aikaa noissa "lehtimajoissa" . En jaksa nyt ruveta erityisemmin tarinoimaan vaan annan Wikipedian puhua puolestaan; "Alun perin sukkot oli sadonkorjuujuhla. Sadonkorjuun aikaan maanviljelijät asuivat pienissä majoissa pelloillaan, jotta aikaa ei tuhlaantuisi kotimatkoihin. Lehtimaja muistuttaa juutalaisia myös niistä majoista, joissa israelilaiset asuivat 40-vuotisen erämaavaelluksen aikana. Sukkotina juhlitaan Jumalan huolenpitoa ja kiitetään maan sadosta. Se on iloinen juhla hiukan katumuspäivät päättäneen jom kippurin jälkeen."
Tämä kyseinen juhlapyhä pisti koulut kiinni tytöiltä keskiviikkona ja babynkin koulu loppu aikasemmin. Keskiviikko oli ihan kaaosta. Mulla oli melkosen tiuha aikataulu joka sisälsi paljon ajamista ja ruuhkat olivat aivan kamalat. Aamulla vietiin baby tyttöjen kanssa kouluun ja tultiin  aamupalalle. Isomalla neidillä oli kunnon asennekohtauksia miua vastaan, mutta pian oli onneks aika lähteä playdatelle ja isompi saatiin sillä tavalla valmiiks. Kun ajettiin kotiin pienemmän neidin kanssa, minimonsteri lietsoi itsensä autossa monsteritilaan. Neiti huusi melkein koko kaksituntisen, ku isompi sisko oli leikkimässä ja siinä vaiheessa meinas hermot olla melkosen tiukalla. Haettiin isompi neiti ja syötiin nopea lounas, kunnes oli aika lähteä lääkäriin. Lääkäri oli highwayn varrella ja gps näytti meille väärän osoitteen. Meillä oli 2 minuutia aikaa löytää oikea paikka ja jos olisin lähtenyt väärään suuntaan, oltaisiin päädytty johonkin hornankuuseen. Käännyin kuitenkin oikeaan paikkaan ja isompi neiti meni lääkäriin äitinsä kanssa. Me lähdimme hakemaan minimonsterin kanssa babya koulusta. Koululla oli carpool line ja ne tuo lapset sieltä tarhan sisältä ja laittaa autoon. Mentiin jäätelölle ja siellä tajusin etten ollut älynnyt ottaa vaippakassia babylle, joten jouduttiin ajamaan kotiin vaihtamaan vaippaa. Vaihdoin babyn vaippaa keittiössä, kunnes tajusin ettei meillä ollu baby wipeseja (mitä nää on suomeks?) siinä laatikossa joten minimonsterin piti lähteä niitä yläkertasta etsimään, samalla ku baby potkii omaa paskaansa mihin sattuu. Kyllä oli oikein au pairin onnenhetkiä ku sitä kakkaa oli joka puolella ja sitten piti vielä lähteä ajamaan puheterapiaan. Mulla oli puheessa kaikki kolme lasta ja kyllä oli taas isompi neiti joka paikassa. Neiti mm. potkaisi tuolia jossa veljensä sattui juuri sillä sekunnilla seisomaan ja jos en ois saanu babya napattua, ois varmaan ollu sairaalareissu edessä.
Automatka kotiin oli melkosta kaaosta ja kaikki kolme tappeli ja huus takapenkillä ja siinä vaiheessa aloin olla jo ihan loppu. Miun piti kuitenkin vielä kylvettää pienemmät ja kylvyn jälkeen pieni neiti alko huutamaan ku syötävä, koska en voinu jättää veljeä ammeeseen siksi aikaa että oisin saanu neidin puettua.Sitten kumarruin nostamaan lattialta pyyhettä ja miun lempihousut ratkesi vielä pakaran alapuolelta. Sitten vaan nopeasti housut vaihtoon ja kylvyn jälkeen leikin vielä hetkisen babyn kanssa kellarissa. Jäbä leikki vauvanukella ja paijaili sitä sekä työnteli rattaita edestakaisin, oliko ees kuinka söpöä!
Hostäiti tuli sitten pelastamaan miut 11 tunnin työpäivän jälkeen ja lähdin ostarille. Yritin löytää housuja, mut en jaksanu kierrellä kaupoissa vaan menin kattomaan mitä elokuvia pyöris ja päädyin kattoo Gone Girlin joka oli kyllä todella hyvä.

Tää päivä meni aikalailla sängynpohjalla nukkuen, lukien, kotitöitä tehden ja tavaroita läpikäyden. Miulla tulee olemaan kyllä ongelmia saada kaikki tavarat joku kaunis päivä kotiin.

Nyt jatkan kuitenkin kotitehtävien parissa ja voin onnellisena todeta että huomenna on jo perjantai!

-Ronja

Muutoksia

Täällä on nyt syksy. Lehdet ovat alkaneet vaihtaa väriään ja tippumaan puista, sekä ilma on aamuisin kylmä. Aurinko kuitenkin paistaa ja lämmittää ja takki päällä tulee ulkona helposti liian kuuma. Mie en oo koskaan ollut mitenkään erityisen syksyihminen. Jaksan tätä vuodenaikaa sen pari päivää, kunnes kylmenevä ilma ja lehdettömät puut nostaa esiin äärettömän haikeuden. Joka vuosi syksy on tuonut mukanaan jonkinlaisia muutoksia ja tänään pysähtyessäni miettimään mitä tämä syksy toi tullessan, en keksinyt mitään.

Arki rullaa täällä tuttuun tapaansa ja töitä on vielä seuraaville kahdelle kuukaudelle. Tutut ihmiset ovat ympärillä päivittäin, eikä minun ole tarvinnut aloittaa esim. uutta koulua tai työpaikkaa. Pysähdyin miettimään ja tajusin että kaikki muutokset tälle syksylle ovat jo takanapäin.

Muistellessani viime vuotta ja tätä aikaa vuodesta, olin koulussa, kirjoitin sydän verellä monologeja koulun monologi-iltaan ja tunsin että jokin puuttuu. Painoin pää kolmantena jalkana eteenpäin , etsiessäni jonkinlaista suurempaa onnea ja hyvänolontunnetta. Matchasin nykyisen hostperheeni kanssa ja aloin valmistautua seikkailuun, jonka suuruutta en vielä ymmärtänyt.  Pian huomasin olevani lentokoneessa matkalla jonnekin, mitä en ollut edes miettinyt sen tarkemmin. Ensimmäiset kuukaudet kuluivat itkien ja hammasta purren, mutta kaikesta selvittiin. Kesä toi mukanaan erilaista päättäväisyyttä ja lämpenevät päivät toivat mukanaan tarvittavaa voimaa jatkaa. Aurinko näytti miten hyvää tämäkin seikkailu voi olla ja elämään astui ihmisiä, jotka tekivät sateisimmastakin päivästä aurinkoisen.

Lähtiessäni Helsinki-Vantaalta olin peloissani, väsynyt ja toivoin että uusi alku toisi minulle sen kauankaivatun onnistumisen tai jopa onnen tunteen. Todellisuudessa en muuttunutkaan yhdessä yössä sellaiseksi ihmiseksi jota olen joskus tavoitellut, vaan olen se sama Ronja joka lähti joulukuisena aamuna Joensuusta kohti New Yorkkia. Lähdin tänne ja toivoin että pystyisin pysähtymään ja unohtamaan kaikki ne paineet jotka olivat vuosien aikana kasautuneet niskaan. Ja niin kävi. Kun mielikuvissa luodut kiiltokuvalinnat hajosivat palasiksi , ei auttanut muuta kuin pysähtyä hengittämään ja kuuntelemaan todella itseään. Todellisuudesta tuli elämää, jonka palasia piti lähteä kasamaan alusta alkaen ja kuukausien jälkeen huomasin kuinka kokokuva alkoi hahmottua. Kun palapelin reunat oli saatu kasattua, keskelle ilmestyi täysin uusia ulottuvuuksia.

Täällä ollessani monet ihmissuhteet ovat muuttaneet muotoaan. Suurinosa ihmissuhteista on vahvistunut entisestään, osa hiipunut, mutta tilalle on tullut paljon uusia ihmisiä. Yhtäkkiä huomasin olevani rakastunut ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen. Huomasin ensin rakastuneeni itseeni, omaan kykyyni ja rohkeuteeni tehdä päätöksiä ja elää itseäni varten. Huomasin olevani rakastunut siihen mitä minusta on tullut, lapsiin ja häneen.  Huomasin olevani rakastunut muutoksiin, joista tuli elämää.

-Ronja

Päivät vähenee!

Eilen päänsärky kaato miut sänkyyn sillä samalla minuutilla ku hostäiti ilmotti että oon off. Eilinen oli ihan normipäivä, sain vastailtua vihdoin erinäisiin sähköposteihin, lapset saatiin aamushown jälkeen kouluun ja koulun jälkeen olikin sitten tennis. Meidän pienempi neiti on palavasti rakastunut tennisopettajaansa ja meinaa aina revetä liitoksistaan ku näkee sen. Ei siinä, se opettaja on tosi mukava ja meidän neiti sen ehdoton lemppari. Neiti oli kuitenkin eilen tosi hankala, se mm. pyöri ja kiipeili pitkin sohvia, huito miua naamaan ja uhkas purra (?!) Meidän vieressä istui mies odottamassa tytärtään ja meidän neiti meinas hutkia sitä kengillään ja kysy minulta sitten kovaan ääneen että onko se mies vai nainen. Tällä miehellä ku sattu olemaan pitkät hiukset ponnarilla. Samalla hetkellä onneks neidin tennisope tuli vielä höpöttelemään ja antoi neidille ehkä suurimman aarteen koskaan; oman käyntikorttinsa missä oli paljon erilaisten nallejen kuvia. Isompi neiti kertoi sitten myöhemmin, että kortissa on myös tennisopettajan numero ja sittenhän sitä ois pitäny soittaa opelle satamiljoonaa kertaa.

Keskiviikko meni aikalailla kirjoitellessa ja järkkäillessä juttuja Suomessa (plus katoin ehkä pari neljä jaksoa Greyn anatomiaa, mutta sato vettä..)

Tytöillä oli koulun jälkeen puhe ja jo sinne mennessä tiesin, että tästä päivästä tulee haastava pienemmän neidin kanssa ja kyllähän sitä väännettiinkin sen puolituntisen aikana. Saatiin myös leikittyä hetkisiä kunnes sainki kynästä silmään tai kengästä päähän. Neiti ihan selvästi vihoittelee miulle, koska tieto uudesta au pairista tuli neitien tietoon viikonloppuna. 

Isomman neidin kanssa meni oikein kivasti. Saatiin läksyt tehtyä ja kasattiin palapeliä, kunnes oli kotiinlähdönaika. Pienempi neiti sitten kiukkus väsymystään ja kotiinpäästyä oli pieniä vaikeuksia iltapuuhissa. Kylpy meni kuitenkin oikein kivasti ku oli vaan kaksi pienempää ja neidin illallisraivareiden jälkeen kaikki saatiin sänkyyn ja pienempi neiti tarras miua kädestä kiinni sanoen "I like you so so much, please don't leave"
<3 Koska olen aikuinen kävin dinneriks froyon ja tulin kotiin kattomaan keskiviikon pakolliset eli Hell's Kitchen, Modern Family ja Criminal Minds.

Meidän hostäiti vei tänään meidän pyykit pesulaan, koska pyykkikone ei vieläkään toimi ja kaikkien meidän kahden viikon pyykit, ilman lakanoita tai pyyhkeitä paino yhteensä 17 kiloa xD Hostäippä tuli kotiin todeten "Well that was the best 31$ dollars I have ever spend" On kyllä ihan kiva saada perjantaina taas puhtaita vaatteita.

Minä toimin työnjohtajana sohvalta käsin..

Erilaiset kotitehtävät ku itellä 6-vuotiaana

Meidän isommalta neidiltä lähti tänää myös ensimmäinen hammas ja neiti ei malttanu ruveta millään nukkumaan ku halus nähdä hammaskeijun. Tää au pair meinas hajota ylpeydestä ku se hammas saatiin vihdoin irti sieltä suusta :D Meidän baby on alkanu kutsua miua mammaks/mommaks/nonnaks ja se on kanssa tosi söpöä.

Huomenna oliskin taas jollain ihmeellä jo torstai ja sitte perjantaina meillä alkaaki aikuisilla paasto (ei miulla, mutta en hostvanhempien aikaan aio syödä ku nekää ei voi) Perjantaina lapset on 10 tuntia miun kanssa kotona ja on aika tarkalleen laskettu minuutit että oon sen 10 h töissä. Oon tällä viikolla myös ekaa kertaa kuukausiin lauantaina töissä, koska mun hostvanhemmat paastoaa ja meillä on sit illalla juhlat. Muita suunnitelmia viikonlopulle ei ole.

Huomenna aamulla takana ois 10 kuukautta, 304 päivää Amerikassa ja  74 jäljellä. Huhhuh ihan hullua!
Hyvää loppuviikkoa pupuset.

-Ronja

Past few days

Paljon on taas tapahtunut lyhyessä ajassa ja tänään päiviä kotiinlähtöön on 77.

Mummon kanssa hyörittiin ja pyörittiin alkuviikko ostarilla ja illat olin sit töissä. Keskiviikkona miun neideillä ei ollu koulua, juutalaisen uudenvuoden ansiosta vaan ne napotti kotona meidän kanssa. Baby oli koulussa muutaman tunnin ja siitä oli kyllä huikea apu. Miulle alko keskiviikkona puskea tauti päälle, joten aika veto pois meiningillä tyttöjen kanssa leikittiin. Miun paras ystäväni ja päivieni turva, pyykinpesukone, hajosi viime viikolla ja keskiviikkona setä yritti tulla sitä korjaamaan, tuloksetta. Nyt meillä on sitte jäätävät, kokoajan kasvavat pyykkivuoret ja rikkinäinen pesukone.

Tytöt teki miun mummolle esityksiä, haettiin baby tarhasta, käytiin jäätelöllä, kylvetin lapset ja pian ne olivatki autossa matkalla kohti omaa mummolaansa. Mummo ja mie jäätiin kotosalle kahdestaan. Käytiin kaupassa ja sitten mentiin Cheesecake Factoryyn ilalliselle.

Torstaina miun olo oli ihan hirveä, joten ei oikeesti tehty mitään. Käytiin ainoastaan ostamassa miulle toinen matkalaukku ja tultiin kotiin vaan olemaan.

Perjantaina olo oli jo parempi ja mentiin sit New Yorkkiin ja Modernin taiteen museoon. Olipahan paikka joo. Oli siellä paljon hienoja juttuja, mutta oli siellä myös sen verran outoa kamaa eettä naurukshan se meni. Bongattiin sieltä Alvar Aallon maljakko ja jotai muitakin suomalaisia kipposia ja nehän sitten ainoana kuvattiin :D Museon jälkeen käytiin kiertämässä vähän Central Parkkia ja mentiin lounaalle. Lounaspaikassa pysty syömään ulkona ja siinä sitten päätettiin mummon kanssa istua. Sitten vähän ajan kuluttua siinä alko pyöriä niin paljon puluja että mie en pystyny peloltani oikeen edes syömään ja mummo pyys että voitaisko siirtyä sisälle. Ei hävettäny ei..
Lounaalta mentiin ostamaan loistavia tuliaisia Suomeen ja sitten otettiinkin nopeampi bussi kotiin. Kotona pääasiassa odoteltiin että Sebbe pääsis töistä ja se sitten liitty myöhäään perjantai-iltana meidän seuraan. Juotiin pari lasia viiniä ja siinähän se ilta meni.

MoMassa oli ihan meikkiä naamassa.

SUOMI KIPPOJA!

Lauantaina käytiin mummon toiveesta iHopissa syömässä ja sen jälkeen tultii kotiin kattelemaan leffoja. Miulla ei ollu lauantainaamuna enää hajuaistia nii ei oikein ruoka uponnut koko päivänä :|
Olin tilannu netistä mummolle auton lauantaiksi 3.30, mutta eihän sitä vielä varttia vaillekaan kuulunut. Sebbe sit soitti sinne firmaan ja eihän se mitä ollut edes tulossa. Siinä sitten lyötiin viisaat päämme yhteen ja saatiin toinen auto meidän pihaan puolessa tunnissa. Mummo lähti kotimatkalle parin kyyneleen saattelemana ja me mentiin sitten itkujen jälkeen ruokakauppaan, kokkailtii ja vaan otettiin rennosti loppuilta. Puhuin myös ekaa kertaa koko täälläoloaikana yhden kaverin kanssa jolla oli synttärit ja siinä vierähti semmonen 1,5 tuntia.

Oli kuulema hyviä, itse ku en mitään maistanut.

Sunnuntaina nukuttiin oikeasti pitkään ja käytiin lounaalla, kunnes miun piti tulla töihin. Työt meni koomaassa nenää niistäen ja hammasta kiristäen, mutta sekin päivä saatiin suoritettua.

Tänä aamuna olin varma, etten jaksa taistella läpi edes aamun 1,5 tunnista, mutta sitten babyn mentyä kouluun, nukuin koko aamupäivän ja olo oli paljon parempi.
Työt meni normikaavalla, mitä nyt aikataulut vähän petti.

Tänään koko päivän on aikalailla ahdistanut miten päivät kuluu ja miten oon oikeesti kohta Suomessa. Joka aamu herätessä tulee vaan tosi absurdi fiilis et kohta sitä ollaankin koton, Joensuussa meidän pikkumökissä ja sitten pitäiski etsiä taas suuntaa elämälle.

-Ronja

Everything is awesome

Meil on sangriaa ja karnevaalit
Meil on tequilaa ja kasvomaalit!

Pahoitteluni (taas) pitkästä hiljaisuudesta. Miulla oli töiden puolesta muuten normaaliviikko, mut minimonsteri oli kipeänä keskiviikon ja olin töissä melkein 16 tuntia ja aivan rättipoikki sen jälkeen. Päivisin ei muutenkaan olla pahemmin istuskeltu, vaan juostu ympäri ostareita metsästämässä tuliaisia ja vaatteita itselle, sekä käyty mm.  vaihtamassa öljyt taas mun autoon.

Perjantaina töiden jälkeen syötiin sapattidinner miun hostperheen kanssa. Ennen sitä vedettiin tyttöjen kanssa mäkiautoilla pitkin pihaa ja mun hostisä oli sanonu mummille sillä välin, että on surullista kun lähden kotiin. Lapset on kaikki kolme ollu viime kuukausina vielä enemmän turvautuneita minuun ja babykin antaa haleja ja pusuja minkä kerkeää.
Syönnin jälkeen tytöt pisti pystyyn Frozen laulushown ja ois tahtonu naurattaa, ku pienempi neiti on semmonen velmuilija ja hän esitti Elsaa niin tosissaan.

Viikonloppu oli taas aivan huikea. Eilen, lauantaina, käytiin kattomassa Aladdin Broadwaylla, ku saatiin melko siedettävän hintaiset liput ja VOI LUOJA. Se esityse se vasta olikin timanttia. Näyttelijäsuoritukset, musiikkinumerot, lavasteet ja erityistehosteet oli aivan puhdasta neroutta ja miulla meni kylmiäväreitä ku se oli niin upeasti totetettu. Esitys oli myös tosi hauska ja se oli aivan loistava kokonaisuus. Sinne siis menkää!
Esityksen jälkeen nähtiin nopeasti Sebbeä ennen ku se lähti töihin ja sitten mentiin Saksa-Sebastianin kanssa drinkeille. Oon nähny Sebastianin viimeks kuukaus sitten ja nähdään vasta ens kuussa seuraavan kerran, joten juttua riitti.

Best buddies

Meidän ilta venyi ainoastaan kahdeksaan ja sitten oltiin kotosalla puoli kymmenen maissa. Väsytti taas ihan julmetusti ja menin huimana jopa 12 nukkumaan. Sunnuntaina herätyskello soi kahdeksalta (tai sitten heräsin tyttöjen huutoon jo huomattavasti aikasemmin) ja sitten vaan suihkuun ja vaatteet päälle ja kohti New Yorkkia.
Nähtiin Sebbe ja mentiin aamupalalle.. Aamupalapaikan löytäminen toi pienoisia vaikeuksia, mut joku semmonen kiva pikku pulju löydettiin. Aamupalalta suunnattiin Times Squarelle ja mummi napsi parit kuvat ja otettiin metro alle ja mentiin American Museum of Natural Historyyn. Mie olin ihan intopiukeena juoksemassa joka paikkaan ja kyllä siellä riitti näkemistä. Pyörittiin siellä melkein viisi tuntia ja lopetettiin kierros semmoseen planetaarioon, missä ne kerto maailmansynnystä ja näytti semmosen hienon tähtishown. (ehkä maailman epämääräisin selostus, menkää ite :D)

puss

Koska ihmisen pitää syödä, mentiin burgereille museon jälkeen. Join siellä ehkä maailman isoimman mansikka daquirin ja se oli ihan ihmeellinen. Se oli ensin se daquiri ja siihen oli pistetty kolme semmosta koeputken näköstä purtiloa vodkaa pystyyn, jotka pysty sit ite kaatamaan sinne. Kyllähä siinä vähä tuntu olo tokkuraiselta ku ylös nous. Käytiin ostaa äidille ja mummille vähän tuliaisia ja sitten otettiinki bussi takas.

Pahoitteluni näistä hajanaisista kuvista, mutta osa on kamerassa ja osa työpuhelimessa ja osa omassa. Tällekki päivälle siunaantu pituutta se 12 tuntia, nii jalkoja pakottaa ja silmiä särkee, joten haluan vaan vetää peiton korviin. Halusin kuitenkin vähä jakaa kuulumisia :)

Enemmän kuvia löytyy miun instagramista nimimerkillä rrrnja. Tällä viikolla ois kolme päivää töitä ja sen jälkeen mun hostit lähteekin viettämään juutalaista uutta vuotta ja saan ansaitut neljä päivää lomaa <3


Life is good!


-Ronja

Busy, busy awesome days.

Mummo tuli meille tosiaan perjantaina ja sen jälkeen ollaan vedetty paikasta toiseen. Mummilla kesti tänne tulo JFK:lta melkein kaksi tuntia, joten ei illalla enää lähdetty minnekkään, vaan hengattiin tässä meillä.

Lauantaina lähdettiin kymmenen maissa Nykiin ja suunnattiin ensimmäisenä aamupalalle. Aamupalalla paljastin mummille et yhden maissa vuorossa olisi yllätys ja mummi lievästi panikoi :D Se mietti päänsä sisällä kaikki mahdolliset kauhuskenaariot, mutta ei silti arvannut mitä todella tehtäisiin. Käytiin ennen yllätystä Macycillä ja katteltiin mummille vaatteita ja miulle laukkua, ilman tuloksia.

Macysiltä mentiin yllätykseen, joka oli Mamma Mia-musikaali. Se oli kyllä tosi hyvä ja sielläkin löyty tosi hienoja toteuksia. Meikä on aina ollu suuri Abba-fani, osaan joka kappaleen vähintääkin ulkoa etu- ja takaperin ja oon nähny Mamma Mia- elokuvanki neljä kertaa leffassa ja lukemattomia kertoja kotona.
Siitä jäi tosi hyvä mieli pitkäksi aikaa ja mentiin esityksen jälkeen Chevy'siin illallisella ja siitä vielä Madame Tussaudsin vahakabinettiin. Vahakabinetin jälkeen käytiin vielä H&M:llä ja sitten napattiin onneksemme nopeampi bussi kotiin. Olin ihan varma ettei ehdittäis siihen bussiin, mutta parilla juoksuaskeleella ja hyvällä tuurilla ehdittiin kuitenkin! Silti päivälle tuli pituutta ainakin se 12 tuntia.

Sunnuntaille oli sovittu aamupalatreffit Sebben kanssa, joten kotoa lähdettiin vielä aikaisemmin. Viikonloppuisin ei nukuta! Aamupalan jälkeen, otettiin suunnaksi Staten Island Ferry ja kateltiin Vapaudenpatsasta. Sebbe ja mie ollaan molemmat käyty samaisella lautalla aikaisemmin, mut mummi näki sit Vapaudenpatsaan ja sai osansa siitä riemusta.  Vapaudenpatsaalta käveltiin 9/11 Memorialille ja se on kyllä aina koskettava paikka. Ihan käsittämätöntä että sellaista on tapahtunut. Siitä jatkettiin lounaalle ja se paikka oli kyllä ihan ihmeellinen. Mie sain jonkinlaisen mielenhäiriön ja söin salaattia ja vettä ja Sebbe katto miua ku hullua xD En oo pahemmin salaatteja täällä syöny..
Lounaalta käveltiin vielä Brooklyn Bridgelle, jossa en oo yheksän kuukauden aikana saanu aikaseks käydä.. Brooklyn Bridgen jälkeen oltii jo aika loppu, oli suhteellisen lämmin päivä ja ei ehkä ollut mitkään vahvimmat syömiset / juomiset takana. Otettiin metro alle ja jäätiin Grand Centralille, jossa juotiin myös kahvit. Lähdettiin kahvin jälkeen kävelemään kohti Porth Authoritya ja pysähdyttiin matkalla New York Puplic Librarylle ottamaan parit kuvat. Kotona oltiin joskus yhdeksän maissa ja siinä vaiheessa oli kyllä jo ihan loppu.

Oli ihan tosi kiva viikonloppu ja en malta odottaa seuraavaa, ku luvassa ois mm. Aladdin ja yleistä hiippailua New Yorkissa.

<3

-Ronja

Storms make trees take deeper roots

Tällä viikolla työt on tosiaan alkanu aikasemmin ja ku kello pärähtää ensimmäistä kertaa soimaan 5.30, ei siinä vaiheessa paljon hymyilytä. Tää viikko on ollu ihan hullu ja oon stressannu tosi paljon ja se on sit väsyttäny vielä entisestään.
Tää viikko on ollu myös isomman neidin kanssa ihan hirveä. Ollaan otettu yhteen joka helvetin päivä. Oikeesti rakastan ihan sydämeni pohjasta noita muksuja, mutta tällä viikolla oon miettiny pari kertaa että luojan kiitos kohta pääsee kotiin. (81 työpäivää!)


Maanantaina tytöillä, tai isommalla oli playdate, kaverinsa kanssa täällä meillä. Tytöt halus leikkiä kellarissa ja ne on kuitenkin siinä mielessä isoja tyttöjä, että niiden voi antaa olla keskenään. Kaikki suju ihan nätisti, kunnes kuulin että alakerran vessassa avattiin hana. Tytöt on täysin tietoisia että ne ei saa leikkiä vedellä, saatikka maalilla ja kun kysyin mitä alakerrassa tapahtuu, isompi neiti ilmotti heidän maalaavan. Neiti päätti ottaa oman maalia valuvan paperinsa yläkertaan ja yritti laittaa sitä kuivumaan minne sattuu. Neiti ei kuunnellu yhtään, vaan huusi mulle vastaan ja sanoi ettei kuuntele, koska en oo sen äiti. Kellarissa miua odotti sitten ihan täysi kaaos. Maalia oli joka puolella, tuoleissa, kokolattiamatossa ja neitien vaatteissa. Miun vessa oli ihan sininen kaikesta maalista. Saatiin joten kuten siivottua ja kun yritin puhua neidin kanssa miksi he tekivät näin kysymättä, hänen vastauksensa oli " Ei kysytty, koska tiedettiin että sanoisit ei"
Loppu playdate saatiin menemään ihan nätisti ja sitten pääsi taas ilo irti ku oli aika siivota. Neiti flippas ihan täysin ja huusi mulle ties mitä törkeyksiä ja sano ettei kuuntele koska en oo hänen vanhempansa ja siinä vaiheessa jätin neidin omaan arvoonsa.

Jollakin ihmeellä sain sen suihkun kautta syömään ja sitten äiti tulikin kotiin ja se näki heti että jotain on sattunut ku sen verran ärsytti ettei sitä pystyny peittelemään. Sain tytöt sänkyyn ja valuin omaan huoneeseen rauhottumaan.

Tiistaina isommalla neidillä oli aamusta tapaaminen lääkärin kanssa, joten se lähti aikasemmin ja pienempi neiti meni yksin bussilla kouluun. Meillä alko myös naapurin kanssa vauvojen carpool ja meidän pikkumies itki iha armottomasti ku laitoin sen autoon. Mut itku loppu onneks kuulema sillä hetkellä ku ne ajo pois meidän drivewaylta. Päivällä miun pitikin tehdä ruoka valmiiks iltaa varten ja käydä vähän läpi päivän aikatauluja. Kahden maissa nappasin tytöille snacksit ja tennismailat autoon ja lähin hakemaan niitä koulusta. Tytöt söi superpikasnacksit ja 3.30 oltiin sit tenniksen pihassa ja juostiin tytöt sinne sisälle ja siellä ne pelailikin sitte yli viiteen. Tultiin kotiin syömään ja äiti haki vielä isomman monsterin jalkapallotreeneihin.

Word.

Keskiviikkoaamuna odotti sitten ihanan väsyneet lapsukaiset ja siitähän riitti riemua vaikka muille jakaa. Mie oon ollu tällä viikolla aamuina näkymätön ja tytöt ei vaan halua miun auttavan missään. Pienempi neitonen on vielä ihan helppo lahjoa, mut isomman kohdalla on ihan turha edes yrittää :D
Keskiviikkona oli miun vuoro ajaa vauvat kouluun ja odotin sitä kyllä kauhulla. Meidän baby alko itkemään, ku naapurinsetä pisti oman vauvansa autoon, mutta rauhottu aika nopeesti. Baby ei ois millään halunnu kävellä sisälle, vaan vaati et oisin ottanu sen syliin, mikä oli tietysti sula mahdottomuus ku mulla oli toinen vauva ja kaks koulureppua jo kannossa. Ja sittenhän se johti siihen, että baby sai järkytttävän meltdownin ja jätin sen opettajien huoleks ja vein naapurin vauvan vauvahuoneeseen, jossa ne opettajat hyppi innosta ku palasin taas sinne :D

Tulin kotiin ja koko päivän oli ihan kumma olo, varmaankin johtuen babyn raivarista ja pimenevistä päivistä ja muutenkin syksyntulosta. Tytöillä oli koulun jälkeen puheterapiaa ja ensin vuorossa oli iso neiti. Pienemmän kanssa meni ihan kivasti, lueskeltiin sen vuoroa odotellessa ja vaan höpöteltiin. Tytöt vaihto ja kerkesin olla isomman neidin kanssa kaksi minuutia, ennen ku jo väännettiin. Neiti saa nykyisin läksyjä ja niitä yritin sitten selittää sille ja yks tehtävä osottautui hankalammaks ja neidillä meni hermot. Minä olin tyhmä, tyly ja outo ja en osannut neuvoa jne. Läksyt saatiin tehtyä ja neiti alko olla tosi levoton ja veti ympäri huonetta aiheuttaen sotkua. Pelattiin kaks kierrosta muistipeliä ja sitten loppu neidin mielenkiinto. Neiti huomas värityskirjan, josta kielsin repimästä sivuja irti, nii eikös neiti repäse ensimmäisen sivun irti. Sitten toinen sivu olis ollu paljon kivempi ja neiti yrittää jo repiä sitä, mutta totesin vaan että ei, ku hänellä on jo yks. Siitäkös se vääntäminen alko taas. Neiti potki, itki, haukku, uhkaili ja yritti kaikkensa että ois saanu sen toisenkin sivun. Sitten hän heitti jo repäisemänsä sivun roskiin, koska se ei ollu tarpeeks hieno.
Neiti yritti kaikkensa ja totesi että alkaa kiljumaan jos en anna periksi, tai kertoo äidilleen. Neiti päätti mennä pöydän alle potkiutumaan ja sitten puheopettajan tullessa yritti kerätä siltä vielä säälipisteitä.

Puolen tunnin vääntämisen jälkeen, lähettiin ajamaan kotiin ja vielä kotipihassa neiti kieltäytyi kantamasta reppua, joten se jäi pihalle ja neiti nuoli autonikkunoita jne. Hostvanhemmat tuli onneks aika nopeaan kotiin ja mie lähdin ulos heti ku vaan pääsin.



Tää aamu meni babien kanssa paremmin ja baby flippas vasta kun jätin sen luokkaan. Tänään tytöt on mummonsa kanssa ja saan hengähdystaukoa vähän pidempään. Tää viikko on olllu ihan suoraan sanottuna perseestä, mutta oon koko viikonlopun vapaalla ja tiedossa ois vaikka mitä kivoja suunnitelmia!

Huomenna tulee mummi, puspus!

-Ronja

Miten taas voi olla maanantai..

Mun hostperheellä on nyt hirvee au pairin ettiminen käynnissä ja perjantainakin miun työtunnit vähän venähti, ku ne haastatteli kahta mahdollista au pairia. 

Töiden jälkeen juoksin kun hullu bussipysäkille ja Nykiin päästyä sit Penn Stationille ja otin suunnan Hicksvillen. Sebbe kävi noukkimassa miut kyytiin ja sit lagattiin loppuilta sen luona.

Lauantaina mentiin Nykiin ja oli iha tappavan kuuma. Siinä Central Parkkia kiertäessä, miun sydän meinas yhessä vaiheessa pompata irti rinnasta, johtuen varmaan kuumuudesta ja liiasta kofeiinista. Loppuaika vietettiinki sit sisätiloissa ja käytiin dinnerillä ennen ku mun piti tulla illaks töihin. 

Meidän isompi neiti heräs pitkästä aikaa keskellä yötä ja tuli sit mun huoneeseen ja en kuullu tietenkään sen tuloa yhtään ja lievästi pelästyin. Neiti kuitenkin rauhottu aika nopsaan ja nukahti omaan sänkyynsä. Meidän venäläisillä naapureilla oli juhlat ja juomalaulu ja venäläinen musiikki raikas myöhälle yöhön, joten unenlaatu oli taas mainiota. :D

Sunnuntaiaamuna heräsin aikaseen ja bussin kanssa onnisti kerrankin, koska se  oli ensinnäkin ajoissa ja ruuhkasta tai ihmisistä ei ollu tietoakaan. Yritin kattoa meille Broadwayshowta päiväksi, mut ei oikein löytyny mitää sopivaa ja mentiin sit pällistelee Brooklyn Bridgeä ja myöhemmin elokuviin.

Käytiin kattoo If I stay ja itkin ku pikkuvauva. Elokuva kerto nuoresta tytöstä, joka joutuu auto-onnettomuuteen ja se sit joutuu päättämään et haluaako se elää vai kuolla. Se leffa oli tosi surullinen, mutta hyvä ja suosittelen lämpimästi. 

Leffan jälkeen mentiin syömää ja froyolle ja olikin taas aika suunnata kotia kohti. Mun hostiskä oli jättänyt autonavaimet vahingossa oveen ja kyllä äipän kanssa vähän sille naureskeltiin. Juteltiin niitä näitä ja sitten mulle selvis tän viikon aikataulu, joka on niin loppuunasti tupaten täynnä et ihan hirvittää. Tytöillä alkaa uusia harrastuksia, babylla carpool ja aamut alkaa aikasemmin ja kestää pidempään.

 

Tänään työt alko 6.15 ja sen jälkeen riittikin vielä hommia vaikka muille jakaa ja väsy painaa jo nyt. Mutta tästäkin viikosta selviää sillä ajatuksella, että aika lentää ja perjantaina mun mummo tulee tänne. 

Tänään aamusta myös tein pyynnön paluulennosta ja kyllä täällä yritetään olla siihen viimeseen mahdolliseen päivään asti. 

-Ronja