Life is great

Halusin tässä nyt tehdä tämmösen superpikapäivityksen odotellessani ruotsin sankarin viestiä siitä, et herra on kotona ja todistaakseni, että oon vielä hengissä. 

Tällä viikolla 

oon ostanu kaks halloweenasua. 

Keskiviikkona oli miun hostvanhempien 9. hääpäivä. 

Mun iskällä oli synttärit <3

Meillä oli au pair tapaaminen jossa tehtiin kuppikakkuja ja s'mores eli suklaa-vaahtokarkkikeksejä (elämäni ensimmäinen) 

Tapasin kivan tanskalaisen au pairin.

Oon nukkunu tosi huonosti ja lasten kanssa on riittänyt paljon hommaa. 

Oon tehny siis toisin sanoen hirmu pitkää päivää. 

Mun hosttyttö halas miua, kun se tajus että tosiaan lähden ja meinattiin päästää itkut

Kävin joka päivä juoksemassa.

Koin niin puhdata onnentunnetta, että meinas ihan kauhistuttaa.

Kävin kattomassa Halloweenkulkuetta Nykissä ja tapasin saksalaisen au pairin.

Tajusin miten kiitollinen oon tästä vuodesta ja kuinka ylpeä oon itestäny että jaksoin tän vuoden loppuun. 

Oon kiitollinen siitä että voin pitkästä aikaa olla näin onnellinen ja rakastunut. 

Life is great.

-Ronja

6 credits - checked!

Voin onnellisena todeta suorittaneeni opiskelut Amerikan mantereella! Kävin viikonloppuna LIU:n kurssin, History of American music ja voin sanoa että tykkäsin. Musiikki on aina ollu lähellä sydäntä ja tunnit muodostui pitkälti eri musiikkityylien läpikäymisestä ja näytteiden kuuntelemisesta. Meidän opettajana oli intohimoinen muusikko ja aina kun oli mahdollista, herra kaivoi kitaran esiin. Päivät meni tosi nopsaan ja hauskinta oli ehkä se, kun jakauduttiin ryhmiin ja tehtiin omat Blues-kappaleet, tästä au pair vuodesta. 

Tapasin koululla tosi kivoja uusia tyyppejä, vähän lievästi panikoin etukäteen, kun kurssille yksin lähdin. Jaoin huoneen tosi herttaisen saksalaisen tytön kanssa, jonka kanssa bussilla alettiin jutella ja juteltiin sit joka ilta vähintään kaksi tuntia. Tunneilla istuin myös saksalaisen tytön vieressä ja oltais kovasti haluttu lähteä lauantaina ulos, mutta ei Hiksvillen tarjonta oo niin kovin kummoinen. 

Sunnuntaina näin kurssin jälkeen Sebbeä ja siitä sai energiaa taas jaksaa läpi tän viikon :-) Miten sitä voi yksi ihminen tehdäkin näin onnelliseksi. <3

Tänään oli ihan perustyöpäivä. Aamulla vein töiden jälkeen pyykit pesulaan ja huomenna meille vihdoin pitäis tulla pyykinpesukone!! Aamupäivästä juttelin Sebben ja kavereiden kanssa, lauloin ja kuuntelin joululauluja, (kyllä luit oikein) , nukuin päikkärit ja kävin kävellyllä tuolla ihanassa syysilmassa. Tänää oli aika pitkälti hyvä päivä, kunhan vaan ignoraa nuo varsinaiset tunnit lasten kanssa :D 

Vaikka kello onkin vasta puol kahdeksan, ei auta ku vetää peittoa korviin ja valot sammuksiin, ku uhkaa taas päätä särkeä siihen malliin että varmaan iskee migreeni. Suomessa oleilevat sukulaiseni, käytäisimmekö tämän ainoastaan 6 tunnin aikaeron hyväksi ja skypettäisimme / facetimettaisimme pisn :D 

49 päivää ja oon jo lentokentällä. 

-Ronja

55 days to go

Takana ois 323 päivää Jenkeissä.

Viime viikolla olin vapailla torstain. Kävin tsekkaa itelleni uudet housut, ku kahdet päätti ratketa viikon sisään. Ne housut ei ollu loppupeleissä ees nii hyvät, mut onpahan nyt jotkut. Mukaan tarttu myös vaaleanpunainen villapaita, joka osottautui kyllä oikein mainioksi hankinnaksi, kun ilmat ovat alkaneet kylmetä sen verran. Uni jäi taas vähä kortille ja seuraavana aamuna, ku heräs töihin 6.30 ei paljoa hymyilyttäny. Istuin sitte alakerrassa ja odotin, että yläkerrasta kuuluis jonkinlaisia elonmerkkejä ja baby heräs sit 7.40. Kaikki kolme muksua oli menny nukkumaan edellisenä iltana kymmenen ja kahentoista välillä, joten tytöt heräili vasta onneksi jälkeen yheksän. Leikin siis perjantaiaamun aikalailla babyn kanssa ja siinä sit valmistauduttiin synagogaan ja syötiin aamupalaa. Mun hostiskä satutti selkänsä ja se ei päässy ylös sängystä keskiviikon jälkeen ennen perjantai-iltaa.

Perjantaiaamun työhajotus.

Launtaina ei tarvinnu onneks edes laukkua kantaa.

Lauantaina mentiin Sebben kaa cityyn ja ei oikeestaan kyllä taas tehty siellä mitään. Saksa-Sebastian pyys meitä sit sen luo Larchmontiin ja alkoholi ja vesiputouksen pelaaminen teki tehtävänsä. Iltaan mahtu paljon naurua ja oli suurimmaksi osaksi oikein kivaa. Draamaa nyt saatiin taas aikaseksi ja se nyt on jatkunu vielä vähän tähänkin päivään.

Eilen kävin hakemassa ison neidin koulusta, tän syksyn ensimmäisen hip hop tunnin jälkeen. Varmaan jokainen siellä koulussa tietää, että oon tyttöjen lapsenvahti, mut joku uus täti vaati miulta semmosta passia missä lukee lasten nimi ja luokka, mutta meiltä hävisi ne kaikki neljä joskus viikkoja sitten. Tytön entiset tanssiopet sit tunnisti miut ja sain tytön matkaan :D Autossa tyttönen sano sit kaks kertaa "fuck" ja siinä vaiheessa mietin et oon saattanu olla näiden au pair vähän turhan pitkään.

Eilen tajusin, kun vietin ensin laatuaikaa isomman neidin ja sitten babyn kanssa, että mimmosia mini-ihmisiä niistä on kasvanu.  Baby kutsuu mua Nonnaksi ja se on huikea saavutus 19 kuukautta vanhalle. 

Unensaannissa oli taas hirveitä vaikeuksia ja yöunet tiivisty siihen pariin tuntiin.

Tänää miulla soi kello normaalisti 5.30, mut seuraavassa hetkessä heräsinkin 6.20, siihen ku baby juoksee yläkerrassa huoneesta toiseen. Tais olla nyt toinen kerta ku nukun pommiin kymmenessä kuukaudessa. 

Tytöt on ollu taas vähä hankalia tämän viikkoa ja kuuntelemisen kanssa on suuria vaikeuksia. Ku kaikki lapset oli saatu kouluun, ryömin suihkuun ja ihan rauhassa valmistaudun tähän päivään. Otin sit suunnaksi PartyCityn, josta oli aikeina etsiä halloweenasua. Highwayllä sit joku vanhempi patu päätti ruveta siirtymään oikealta kaistalta keskikaistalle, jolla mie ajoin. Ja tää herra ei näyttäny minkäänlaista merkkiä ja melkein sit iski mun autoa. Siinä ku ajelet melkein 60 mailia tunnissa ja toinen paukasee melkein kylkeen, nii että joudut vaihtamaan toiselle kaistalle, vähän säikäyttää. Onneks ei tullu autoja vasemmalta, ois voinu tulla muuten melkosen rumaa jälkeä. PartyCity jäi väliin, ku jäi exit sen urpon takia ottamatta.   Kotimatkalla sit joku toinen tollo paukas miun eteen, nii että meinas meinas pelti rytistä. Kiitos vaan välillä hyvin toimivista reflekseistä. 

Hain neidit koulusta ja ajettiin tennikseen, jossa oltiin kerrankin just ajoissa. Tyttöjen tenniskeskuksessa on aina ties minkälaista tarjottavaa. Yhdesti siellä oli kuppikakkuja ja tänää ois löytyny alkoholia ja ruokaa xD Ois kyllä maistunu, mut jäi jostain kumman syystä väliin irkkukahvit. Minimonsterin tennisope ei tänää voinu jäädä meidän kanssa höpöttämään, vaan neiti joutu tyytymään Muumeihin. Siellä se sit istu ensimmäistä kertaa elämässään kuulokkeet päässä ja ai että se oli ylpeä itsestään.  Tennistuntien jälkeen haettiin baby ja tultiin kotiin kokkailee, tekee läksyjä ja syömään. Pistin kaikki kolme pitkästä aikaa nukkumaan ja olin sen jälkeen ihan loppu. 

Nyt makoilen sängyssä ja yritän pysyä hereillä vielä tunnin pari, että ei herää ihan kukonlaulun aikaan. 

Huomenna onki sit taas keskiviikko. Nää päivät vaan menee hullua kyytiä. 

-Ronja

I'm almost home!

Tasan kahden kuukauden päästä istunkin jo lentokoneessa matkalla, Ranskan kautta, SUOMEEN!!!!! 

Ajatuksena tuo on niin absurdi, etten uskalla uhrata sille sen enempää ajatusta. Oon ettiny mulle ja siskolle asuntoa ja hakenu jokaikistä mahdollista työpaikkaa. Vaikka äiti susta tykkäänkin, on miun aika lentää pesästä ja tän vuoden jälkeen, haluaa kyllä jo jotain omaa.

Maanantaina mulla oli ainoastaan baby iltapäivästä ja päivällä yritin käydä ostamassa tuliaisia ja mukaan tarttui ainoastaan halloweenkarkkeja, joista söin jo kolmasosan..

Tiistaina oli taas melkonen kiire koulun ja tenniksen välillä ja oltiin lopulta 7 minuuttia myöhässä. Minimonsterin tennisopettaja hengaili taas meidän kanssa ja neiti silitteli sen partaa ja totes vaan "You look so handsome" Lähtiessä neiti sai raivarit ja huus opettajalleen I love  youta, mut ei auttanu ku lähtee hakee baby tarhasta. Sit hirveellä kyydillä kotiin, keitot tulille ja isompi neiti valmiiks jalkapalloon. Sit mentiin pienempien kanssa yläkertaan ja baby seisoskeli kiikkutuolissa ja hymyili ku Euroopan omistaja. Se niin tietää tekevänsä väärin ja silti se vaan yritti. Pistin babyn sit nukkumaan ja pikkuneidin kanssa makoiltaan sen sängyssä, kunnes äiti tuli kotiin. 

Tänään lapsoset oli vaa puolipäivää koulussa ja aamusta vein babyt kouluun.

Ne on molemmat niin isoja poikia, että itkukshan se meinas vetästä.

Aamupäivällä en ehtinyt tehdä juuri kummoista ja yhtäkkiä kello olikin 12 ja meidän tyttöjen playdatet saapu ennen tyttöjä. Yhteensä neljä tyttöä pyöri sit tässä meillä ja alkuun neideillä meni oikein kivasti. Syötiin lounas nätisti ja sit tulikin tappelua muovailuvahasta ja vähän kaikesta. Yritettiin tehdä jäähilejuomaa ja kaikenlaista mut saatiin aikaseks vaan sotkua :D Neitien isä toi sit meidän babyn kotiin ja otti omat tyttönsä kyytiin ja meno rauhottu hetkeksi. Katseltiin hetki telkkaria ja sit ruvettiin hyvissäajoin tekemään lähtöä, mutta oltiin silti melkein 15 minuuttia myöhässä puheesta. Siellä sitten oli taas tiivis tunnelma, pienessä huoneessa. Tytöt ja baby sai kuitenki puheopettajalta ties minkälaista härpäkettä ja kaikkien mieli parani hiukan. Kotimatka kesti ikuisuuden ja sitte kotipihaan päästyä alko sataa ku saavista kaatamalla ja minä kastuin litimäräksi, kun yritin saada kaikkia tavaroita ja babya autosta :D

Pienempi neiti lähti yökylään naapuriin, joten kylpy saatiin suoritettua parissa minuutissa. Isomman kanssa väännettiin varmaan taas yli puolituntia. Siinä piti hengittää ja laskeskella pariinkymmeneen. Kylvyn jälkeen vanhemmat hoiti lapsille illallisen ja nukkumaanmenon ja mie otin kahen tunnin tauon. Sitten kävinkin vielä läpi pyykkiä (meidän kone ei toimi vieläkään vaan pyykkiä ajellaan pesulaan ja takaisin) ja on kyllä kiva omistaa puhtaita vaatteita. 

Nyt jatkan tätä rankkaa työntekoa ja katon American Horror Storya.

-Ronja

Sleep is for the weak.

Suosittelen kaikkia lämpimästi lukemaan Lauran postauksen, sillä se tiivistelee paljon tän au pairiuden varjopuolia. Listaa vois jatkaa loputtomiin, mutta kyllä se mitä tämä vuosi opettaa itsestä ja mitä se antaa on yleensä kaiken sen arvoista.

Täällä pienistäkin asioista tulee vuorenkokoisia ja tämäkin au pair sai kirjaimellisesti itkupotkuraivarit, ku tän viikonaikataulu oli taas vinksallaan. Se näytti kahta lauantaita, eikä sunnuntaita ollenkaan. Lauantai-illaksi aikataulu näytti babysitting 7.15-11pm ja ei tehty ollenkaan suunnitelmia, ku Emmikin oli töissä ja miun ois pitäny lähteä jo 4-5 välillä pois citystä ehtiäkseni ajoissa töihin. Mutta työt olikin oikeasti vasta sunnuntaina. Mun hostit tuli kotiin vasta 7.30 lauantaina ja siinä vaiheessa vähä jo kiristeli ku ne oli "myöhässä" Sit isompi neiti totes ensimmäisenä mut nähdessään et "Ethän sä oo Ronja tänää ees töissä" ja hostäiti kysy et lähenkö sen kaa elokuviin. Silloin nousi pala kurkkuun, mut autoin lapset sänkyihin ja laitoin hostäipälle viestiä et miten aikataulun laita todellisuudessa oli. Sieltähän se sit tuli et työt on vasta sunnuntaina ja sitten pääsikin itku ja puhelimeen tuli huudettua kaverille pari kirosanaa omasta tyhmyydestä. Eiköhän sillä hetkellä ku istun meikit poskella ja kiroan tietysti englanniksi, hostiskä tuu mun huoneeseen ja hetken päästä äidiltä viesti "Don't worry about tomorrow, you can have it off" 

Mun virhehän se oli, joten tarjouduin töihin.

Lauantai-sunnuntain välisenä yönä heräsin 3.24 ja en sen jälkeen saanu enää unta. Telkkarista tulee onneks Walking Deadia maratonina ja kävin fiksuna tyttönä eilen ostamassa pikakahvia, nii ei tarvii herättää koko taloa keittämällä tavan kahvia. Ei tähän postaukseen mitään oikeaa asiaa saada, nytkin silmät ristissä kirjottelen tätä postausta ja kello on seittemän aamulla. Tunnin päästä lähtis bussi cityyn ja sieltä sitten reippaana tyttönä seiskaks töihin. Voipi olla mielenkiintoinen päivä tiedossa, ku töitä ois vaan yhteentoista illalla.

Ei väsytä ei.
Pyyhin näppäränä tyttönä tuon peilinkin heti kuvanoton jälkeen.

 

-Ronja

Au pair year - best birth control ever.

Mistäköhän sitä taas alottaisin. Oon ollu viime viikkoina paljon töissä, ku on ollu kaikenmaailman juutalaisten juhlapyhää tämän kuun aikana. Viime perjantaina mun hostit paastosi 25 tuntia aina lauantai-iltaan, joten olin lauantaipäivän lasten kanssa. En muistakkaan millon viimeks lauantaipäivänä ois ollu töitä.
Illalla menin sit cityyn ja käytiin Sebben kanssa baarissa, mut tulin kuitenki aika ajoissa kotiin. Nukkumassa olin vasta kolmelta, mut mitäs pienistä.

Sunnuntai meni myös cityssä pyöriessä. Oli kyllä aikalailla täydellinen ilma ja kierrettiin pitkästä aikaa Central Parkkia ja pysähdyttiin aina kuuntelemaan eri katusoittajia, joista suurinosa osottautui aivan loistaviksi.

Maanantaina oli normaali päivä töiden osalta ja tiistaikin kului samoilla rutiineilla. Tällä kertaa meidän neiti sai leikkiä tennisopettajansa iPadilla odotellessa siskoaan ja herra vietti muutenkin meidän kanssa yli tunnin minimonsterin tunnin jälkeen. Neidin tennisopettaja on huippu tapaus ja harmiteltiin vähän kun tavattiin vasta näin myöhään, koska meistä on tullut tosi hyviä kavereita.

Aamukamman viestejä. <3

Meidän perheen suka.

Tällä viikolla meidän pihaan siis tosiaan nousi suka ja niitä näkyy kaikkien juutalaisten pihoilla. Sukkot on juutalaisten pyhiinvaellusjuhla ja sen aikana juutalaiset syö, osa jopa nukkuu ja viettää aikaa noissa "lehtimajoissa" . En jaksa nyt ruveta erityisemmin tarinoimaan vaan annan Wikipedian puhua puolestaan; "Alun perin sukkot oli sadonkorjuujuhla. Sadonkorjuun aikaan maanviljelijät asuivat pienissä majoissa pelloillaan, jotta aikaa ei tuhlaantuisi kotimatkoihin. Lehtimaja muistuttaa juutalaisia myös niistä majoista, joissa israelilaiset asuivat 40-vuotisen erämaavaelluksen aikana. Sukkotina juhlitaan Jumalan huolenpitoa ja kiitetään maan sadosta. Se on iloinen juhla hiukan katumuspäivät päättäneen jom kippurin jälkeen."
Tämä kyseinen juhlapyhä pisti koulut kiinni tytöiltä keskiviikkona ja babynkin koulu loppu aikasemmin. Keskiviikko oli ihan kaaosta. Mulla oli melkosen tiuha aikataulu joka sisälsi paljon ajamista ja ruuhkat olivat aivan kamalat. Aamulla vietiin baby tyttöjen kanssa kouluun ja tultiin  aamupalalle. Isomalla neidillä oli kunnon asennekohtauksia miua vastaan, mutta pian oli onneks aika lähteä playdatelle ja isompi saatiin sillä tavalla valmiiks. Kun ajettiin kotiin pienemmän neidin kanssa, minimonsteri lietsoi itsensä autossa monsteritilaan. Neiti huusi melkein koko kaksituntisen, ku isompi sisko oli leikkimässä ja siinä vaiheessa meinas hermot olla melkosen tiukalla. Haettiin isompi neiti ja syötiin nopea lounas, kunnes oli aika lähteä lääkäriin. Lääkäri oli highwayn varrella ja gps näytti meille väärän osoitteen. Meillä oli 2 minuutia aikaa löytää oikea paikka ja jos olisin lähtenyt väärään suuntaan, oltaisiin päädytty johonkin hornankuuseen. Käännyin kuitenkin oikeaan paikkaan ja isompi neiti meni lääkäriin äitinsä kanssa. Me lähdimme hakemaan minimonsterin kanssa babya koulusta. Koululla oli carpool line ja ne tuo lapset sieltä tarhan sisältä ja laittaa autoon. Mentiin jäätelölle ja siellä tajusin etten ollut älynnyt ottaa vaippakassia babylle, joten jouduttiin ajamaan kotiin vaihtamaan vaippaa. Vaihdoin babyn vaippaa keittiössä, kunnes tajusin ettei meillä ollu baby wipeseja (mitä nää on suomeks?) siinä laatikossa joten minimonsterin piti lähteä niitä yläkertasta etsimään, samalla ku baby potkii omaa paskaansa mihin sattuu. Kyllä oli oikein au pairin onnenhetkiä ku sitä kakkaa oli joka puolella ja sitten piti vielä lähteä ajamaan puheterapiaan. Mulla oli puheessa kaikki kolme lasta ja kyllä oli taas isompi neiti joka paikassa. Neiti mm. potkaisi tuolia jossa veljensä sattui juuri sillä sekunnilla seisomaan ja jos en ois saanu babya napattua, ois varmaan ollu sairaalareissu edessä.
Automatka kotiin oli melkosta kaaosta ja kaikki kolme tappeli ja huus takapenkillä ja siinä vaiheessa aloin olla jo ihan loppu. Miun piti kuitenkin vielä kylvettää pienemmät ja kylvyn jälkeen pieni neiti alko huutamaan ku syötävä, koska en voinu jättää veljeä ammeeseen siksi aikaa että oisin saanu neidin puettua.Sitten kumarruin nostamaan lattialta pyyhettä ja miun lempihousut ratkesi vielä pakaran alapuolelta. Sitten vaan nopeasti housut vaihtoon ja kylvyn jälkeen leikin vielä hetkisen babyn kanssa kellarissa. Jäbä leikki vauvanukella ja paijaili sitä sekä työnteli rattaita edestakaisin, oliko ees kuinka söpöä!
Hostäiti tuli sitten pelastamaan miut 11 tunnin työpäivän jälkeen ja lähdin ostarille. Yritin löytää housuja, mut en jaksanu kierrellä kaupoissa vaan menin kattomaan mitä elokuvia pyöris ja päädyin kattoo Gone Girlin joka oli kyllä todella hyvä.

Tää päivä meni aikalailla sängynpohjalla nukkuen, lukien, kotitöitä tehden ja tavaroita läpikäyden. Miulla tulee olemaan kyllä ongelmia saada kaikki tavarat joku kaunis päivä kotiin.

Nyt jatkan kuitenkin kotitehtävien parissa ja voin onnellisena todeta että huomenna on jo perjantai!

-Ronja

Muutoksia

Täällä on nyt syksy. Lehdet ovat alkaneet vaihtaa väriään ja tippumaan puista, sekä ilma on aamuisin kylmä. Aurinko kuitenkin paistaa ja lämmittää ja takki päällä tulee ulkona helposti liian kuuma. Mie en oo koskaan ollut mitenkään erityisen syksyihminen. Jaksan tätä vuodenaikaa sen pari päivää, kunnes kylmenevä ilma ja lehdettömät puut nostaa esiin äärettömän haikeuden. Joka vuosi syksy on tuonut mukanaan jonkinlaisia muutoksia ja tänään pysähtyessäni miettimään mitä tämä syksy toi tullessan, en keksinyt mitään.

Arki rullaa täällä tuttuun tapaansa ja töitä on vielä seuraaville kahdelle kuukaudelle. Tutut ihmiset ovat ympärillä päivittäin, eikä minun ole tarvinnut aloittaa esim. uutta koulua tai työpaikkaa. Pysähdyin miettimään ja tajusin että kaikki muutokset tälle syksylle ovat jo takanapäin.

Muistellessani viime vuotta ja tätä aikaa vuodesta, olin koulussa, kirjoitin sydän verellä monologeja koulun monologi-iltaan ja tunsin että jokin puuttuu. Painoin pää kolmantena jalkana eteenpäin , etsiessäni jonkinlaista suurempaa onnea ja hyvänolontunnetta. Matchasin nykyisen hostperheeni kanssa ja aloin valmistautua seikkailuun, jonka suuruutta en vielä ymmärtänyt.  Pian huomasin olevani lentokoneessa matkalla jonnekin, mitä en ollut edes miettinyt sen tarkemmin. Ensimmäiset kuukaudet kuluivat itkien ja hammasta purren, mutta kaikesta selvittiin. Kesä toi mukanaan erilaista päättäväisyyttä ja lämpenevät päivät toivat mukanaan tarvittavaa voimaa jatkaa. Aurinko näytti miten hyvää tämäkin seikkailu voi olla ja elämään astui ihmisiä, jotka tekivät sateisimmastakin päivästä aurinkoisen.

Lähtiessäni Helsinki-Vantaalta olin peloissani, väsynyt ja toivoin että uusi alku toisi minulle sen kauankaivatun onnistumisen tai jopa onnen tunteen. Todellisuudessa en muuttunutkaan yhdessä yössä sellaiseksi ihmiseksi jota olen joskus tavoitellut, vaan olen se sama Ronja joka lähti joulukuisena aamuna Joensuusta kohti New Yorkkia. Lähdin tänne ja toivoin että pystyisin pysähtymään ja unohtamaan kaikki ne paineet jotka olivat vuosien aikana kasautuneet niskaan. Ja niin kävi. Kun mielikuvissa luodut kiiltokuvalinnat hajosivat palasiksi , ei auttanut muuta kuin pysähtyä hengittämään ja kuuntelemaan todella itseään. Todellisuudesta tuli elämää, jonka palasia piti lähteä kasamaan alusta alkaen ja kuukausien jälkeen huomasin kuinka kokokuva alkoi hahmottua. Kun palapelin reunat oli saatu kasattua, keskelle ilmestyi täysin uusia ulottuvuuksia.

Täällä ollessani monet ihmissuhteet ovat muuttaneet muotoaan. Suurinosa ihmissuhteista on vahvistunut entisestään, osa hiipunut, mutta tilalle on tullut paljon uusia ihmisiä. Yhtäkkiä huomasin olevani rakastunut ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen. Huomasin ensin rakastuneeni itseeni, omaan kykyyni ja rohkeuteeni tehdä päätöksiä ja elää itseäni varten. Huomasin olevani rakastunut siihen mitä minusta on tullut, lapsiin ja häneen.  Huomasin olevani rakastunut muutoksiin, joista tuli elämää.

-Ronja

Päivät vähenee!

Eilen päänsärky kaato miut sänkyyn sillä samalla minuutilla ku hostäiti ilmotti että oon off. Eilinen oli ihan normipäivä, sain vastailtua vihdoin erinäisiin sähköposteihin, lapset saatiin aamushown jälkeen kouluun ja koulun jälkeen olikin sitten tennis. Meidän pienempi neiti on palavasti rakastunut tennisopettajaansa ja meinaa aina revetä liitoksistaan ku näkee sen. Ei siinä, se opettaja on tosi mukava ja meidän neiti sen ehdoton lemppari. Neiti oli kuitenkin eilen tosi hankala, se mm. pyöri ja kiipeili pitkin sohvia, huito miua naamaan ja uhkas purra (?!) Meidän vieressä istui mies odottamassa tytärtään ja meidän neiti meinas hutkia sitä kengillään ja kysy minulta sitten kovaan ääneen että onko se mies vai nainen. Tällä miehellä ku sattu olemaan pitkät hiukset ponnarilla. Samalla hetkellä onneks neidin tennisope tuli vielä höpöttelemään ja antoi neidille ehkä suurimman aarteen koskaan; oman käyntikorttinsa missä oli paljon erilaisten nallejen kuvia. Isompi neiti kertoi sitten myöhemmin, että kortissa on myös tennisopettajan numero ja sittenhän sitä ois pitäny soittaa opelle satamiljoonaa kertaa.

Keskiviikko meni aikalailla kirjoitellessa ja järkkäillessä juttuja Suomessa (plus katoin ehkä pari neljä jaksoa Greyn anatomiaa, mutta sato vettä..)

Tytöillä oli koulun jälkeen puhe ja jo sinne mennessä tiesin, että tästä päivästä tulee haastava pienemmän neidin kanssa ja kyllähän sitä väännettiinkin sen puolituntisen aikana. Saatiin myös leikittyä hetkisiä kunnes sainki kynästä silmään tai kengästä päähän. Neiti ihan selvästi vihoittelee miulle, koska tieto uudesta au pairista tuli neitien tietoon viikonloppuna. 

Isomman neidin kanssa meni oikein kivasti. Saatiin läksyt tehtyä ja kasattiin palapeliä, kunnes oli kotiinlähdönaika. Pienempi neiti sitten kiukkus väsymystään ja kotiinpäästyä oli pieniä vaikeuksia iltapuuhissa. Kylpy meni kuitenkin oikein kivasti ku oli vaan kaksi pienempää ja neidin illallisraivareiden jälkeen kaikki saatiin sänkyyn ja pienempi neiti tarras miua kädestä kiinni sanoen "I like you so so much, please don't leave"
<3 Koska olen aikuinen kävin dinneriks froyon ja tulin kotiin kattomaan keskiviikon pakolliset eli Hell's Kitchen, Modern Family ja Criminal Minds.

Meidän hostäiti vei tänään meidän pyykit pesulaan, koska pyykkikone ei vieläkään toimi ja kaikkien meidän kahden viikon pyykit, ilman lakanoita tai pyyhkeitä paino yhteensä 17 kiloa xD Hostäippä tuli kotiin todeten "Well that was the best 31$ dollars I have ever spend" On kyllä ihan kiva saada perjantaina taas puhtaita vaatteita.

Minä toimin työnjohtajana sohvalta käsin..

Erilaiset kotitehtävät ku itellä 6-vuotiaana

Meidän isommalta neidiltä lähti tänää myös ensimmäinen hammas ja neiti ei malttanu ruveta millään nukkumaan ku halus nähdä hammaskeijun. Tää au pair meinas hajota ylpeydestä ku se hammas saatiin vihdoin irti sieltä suusta :D Meidän baby on alkanu kutsua miua mammaks/mommaks/nonnaks ja se on kanssa tosi söpöä.

Huomenna oliskin taas jollain ihmeellä jo torstai ja sitte perjantaina meillä alkaaki aikuisilla paasto (ei miulla, mutta en hostvanhempien aikaan aio syödä ku nekää ei voi) Perjantaina lapset on 10 tuntia miun kanssa kotona ja on aika tarkalleen laskettu minuutit että oon sen 10 h töissä. Oon tällä viikolla myös ekaa kertaa kuukausiin lauantaina töissä, koska mun hostvanhemmat paastoaa ja meillä on sit illalla juhlat. Muita suunnitelmia viikonlopulle ei ole.

Huomenna aamulla takana ois 10 kuukautta, 304 päivää Amerikassa ja  74 jäljellä. Huhhuh ihan hullua!
Hyvää loppuviikkoa pupuset.

-Ronja