Heipä vaan. Miulla ei oo jotenki ollu yhtää voimia kirjottaa tänne mitää, eikä toisaalta ole kyllä mitää erityistä kirjottamistakaan. Viikonlopusta nyt ei oo mitää sanomista. Maanantaina mie heitin vaatteita menee, päivittelin ettei mun kamat ikinä tuu mahtuu laukkuun ja en taaskaa saanu Facetimessa sanottua asioita haluisin. Yöllä unet jäi neljään tuntiin joten päiväunet oli seuraavana päivänä ehdoton juttu.
Tiistaina tein ruuan, hain tytöt ja ulkona oli +31 ja ne kysy jäätelöä ja totesin vaa et miks ei. Tytöt sai jätskit ja tultii kotii. Ruoka ei oikein enää uponnu ja sit kylpy ja iltatoimetki suju pienen säädön ja taistelun jälkeen.
Mulla oli hermot vaihteeks tosi kireellä, ku unet oli vähäiset ja tytöt ei kuunnellu miua vaihteeks yhtään.
Mulla oli hermot vaihteeks tosi kireellä, ku unet oli vähäiset ja tytöt ei kuunnellu miua vaihteeks yhtään.
toi on ihan kamala froyo paikka mut tytöt rakastaa sitä.. |
Keskiviikkona heräsin 5.55am suihkuun ja vein pienemmät kouluun. Sit tulin kotii juomaan kolme kuppia kahvia ja menin naapuriin vahtimaan Noppea neljäks tunniks. Herralle ei ois oikei ruuat kelvannu, joten se veteli lounaaks sit keksejä ja sen jälkeen kuunneltiin Mozarttia ja kateltii ulkona leikkiviä oravia. Se on kyllä aikamoinen tapaus, hirmu hiljanen ja vähään tyytyväinen vauva joka muistuttaa nii erehdyttävästi siskojaan ettei mitään rajaa. Ne sen siskot on oikeesti maailman kauneimpia, joten oletettavasti Nopestaki kasvaa aikamoinen komistus. Hain babyn, käytii kaupasta miulle limpparia ja sit tultii kotii leikkimään. Baby oli varmaa ekaa kertaa elämässää miu huoneessa ja täällä sitä kyllä kiinnosti lähinnä hiusharja ja kuplamuovi. Sit mummo toi tytöt ja pitsaa. Lapset söi ja äippäki tuli. Isompi tyttö meni ruuan jälkeen ulos piirtelee liiduilla asfalttiin. Sit menin kattoo että mitä siellä tapahtuu ja se oli piirtäny myös portaisiin, sanoin asiasta sille ja sit alko hirvee huuto. Sille tulee välillä kunnon asennekohtauksia miua kohtaa ja se huutaa täyttä kurkkua ja sillonhan mulla menee yleensä hermot ja sit onki melkei itkun paikka.
Mummo ja ukki tuli kylää ja niille laulettii hääpäivän kunniaks ja sit lauletii isommalle monsterille ku sen synttärit on huomenna ja mie oon ainut aikuinen talossa.
Toinen meinas nukahtaa mun sylii peukkua imiessä. Musta on tullu kunno äiti täällä. |
Huomenna meenki morjestaa taas naapurin Eippaa. Tarviis varmaa jotai kofeiinishotteja suoraan suoneen että ois taas elävien kirjoissa. On taas vähä hankalampi viikko vaihteeks.
-Ronja