Lazy week

Tällä viikolla oon ottanu niin rennosti ettei oo todellista. Oon nukkunu joka aamu aamupäiväunet, sitten tehny kotihommia, skypetelly ja syöny ekaa kertaa koko viikon kotona ! Kuvasaldo tältä viikolta on erittäin köyhä..

Keskiviikko meni ihan ohi. Aamu veny tavallista pidempään - vanhempi tyttö temppuili ja missas melkein koulubussin. Sit ihan rauhassa saatiin pienemmät äipän kyytiin ja mie pesin pari koneellista pyykkiä ja vaihdoin lakanat lasten sänkyihin. Sit söin jättimäisen aamupalan ku edellisen salitreenin jälkeen kerkes yön aikana tulee melkonen nälkä. Sitten nukuinkin ja kattelin herättyä pari jaksoo Criminal Mindsia ja tein meille ruuan valmiiks iltaa varten. Sit hain pienemmän tytön ja se oli oikee prinsessa. Haettiin sen sisko koululta ja suunnattiin puheterapiaan josta oltiin pari minsaa myöhässä, ku ensin koko liikenteen pysäytti juna ja sen jälkeen pari tietä oli kiinni.

Kotona oltiin neljän jälkeen ja luettiin parit kirjat, syötiin (tytöt olevinaan tykkäs siitä lohesta mut kummasti miulle jäi niidenki kalapalat, en tosin valita!)
Mun vanhemmalla tytöllä on oikeesti vaikeuksia pysyä pöydässä ja siitä joudutaan vääntämään melkein joka kerta kun syödään.. Pöytätavat on muutenki neidillä vähän hakusessa. Sitten tytöt menikin kylpyyn ja voi hyvänen aika sitä vääntöä mikä saatiin ku isompi neiti omaa luonnonkiharat hiukset joita pitää kylvyssä selvittää ja se tietää hirveetä huutoa joka kerta ku se olevinaan koskee niin paljon -.- Tänään neiti huus sitten oikein kunnolla ja kylvyn jälkeenki itku jatku. Se yritti hirmu ovelana saada sillä itkullaan mut armahtamaan sen hampaiden pesusta ja hiusten selvittämisestä. Eipä tehonnu :D Luettiin parit iltasatukirjat ja niiden iskä toi babyn kotiin ja kylvetin sen ja pistin nukkumaan. Pesin babyn tuttipullot ja suuntasin salille. Olin laiska ja olin siellä vaan 45 min, mutta olinpahan kuitenkin. Ärsytti nii paljon ku koko päivä oli hirveetä vääntämistä ton 5 veen kanssa nii sali teki hyvää. Mutta ku toinen temppuilee nii toinen on yleensä kunnon prinsessa. Siellä ku siskoa odotettiin nii miun pikkumonsteri istu miun sylissä ja sain paljon haleja ja pusuja.

Mitä täällä tapahtuu? Torstaiaamunakaan kukaan ei itkeny joten joku kamala huutokohtaus on varmasti tiedossa tänä iltana. Aamusta pesin taas vähän pyykkiä ja tein ruokaa. Kaivoin merkkarit ja salmiakit laatikosta pitkästä aikaa ja ai että ku maistu salmiakki hyvältä. Skypetin pikkuveljen ja siskon kaa ja sit lähdinki hakee pikkumonsteria tarhasta. Pikkuneiti nukahti autoon ja herätessä vein sen playdatelle S:n luo ja näin sitä ekaa kertaa tällä viikolla. Sit oltiinki 1,5 tuntia ton isomman kanssa ja kyllä oli hermot kireellä.. Neiti ei nimittäin jaksa keskittyä, istua paikallaan tai osaa kuunnella. Yritin kaikkeni tehdä et neiti keskittys ees hetken, mut ne ohjeet pysyy päässä sen 15 sekuntia.
S toi pikkuneidin ja aloin tekemään tytöille dinneriä. Sit näiden naapurit tulee hakee jotai pöytää ja meidän dinnerhetki meni sen takia jo pipariks ennen ku se ehti alkaa.. Ja sitten se tuli; pienempi tyttö alko huutaa iha silmittömästi ku ei ollu oikeeta ruokaa. Ja se huuto jatku ja jouduin viemään neidin omaan huoneeseen kolme kertaa ja sit niiden ukki tulikin ja itku loppu heti.

Tänään tytöt on muutenki käyttäytyny tosi kurjasti, mitäs menin sanomaan että toinen on yleensä prinsessa ku toinen monsteroi. Ne tappelee, ei kuuntele, kiljuu ja potkii ja lyö. Nukkumaanmeno kesti aivan järkyttävän pitkään ja babykin rimpuili ja huusi ja mulla oli oikeesti hermot ihan älyttömän kireellä.
Tänään kuulin satatuhatta kertaa ku tytöt sano "Ronja is not nice" "You are so mean" etc. Fine.

Muistan ku miun kaveri, itse kahden lapsen äiti, totes että ei  jättäis lapsiaan noin vaan teinitytön hoitoon :D Ja nyt ymmärrän kyllä täysin että miks, vaikka en itteäni teiniks enää luekkaan.

Baby itki vielä vähän sen jälkeenki ku oltiin saatu rauha yläkertaan ja kävin laittamassa sille tutin suuhun ja viereisestä huoneesta kuuluu "Ronya.. can you come here" Sitten pikkuneiti halus vaan halin ja sano "I love you Ronya, see you in the morning when you come upstairs.. " <3 Ei enää ärsyttäny läheskään niin paljoa.

Väsymys on valtava ja kello on 19.45. On silti ootettava et äippä tulee kotiin Nykistä ja käydä vähän läpi tota tyttöjen käytöstä.

                               

Tänään suusta pääs myös "Why I'm doing this job" Mutta huomenna on onneks perjantai!

-Ronja

Typical (really good) day

Mun unirytmi täällä on ihan sanonko mistä :D Joka päivä herätyskello soi 6.00 ja nousen sängystä 6.10, vaihdan ihmismäisemmät vaatteet ja raahaudun pesee hampaat. Sit meen yläkertaan pakkaa kaikkien kolmen koulu/tarhareput ja 6.30 oon yläkerrassa joko herättelemässä isompaa tyttöä tai unelmatapauksessa tytöt on jo pukeissa ja miulle jää babyn vaipan vaihtaminen ja pukeminen.

Sitten tyttöjä pitääkin muistuttaa vessassa käymisestä, hiusten harjaamisesta, hiuspannan valitsemisesta ja sitten selvitetään mitä tytöille annetaan evääksi koulubussiin ja autoon.
Vähän ennen seittemää vanhemman tytön bussi kurvaakin meidän talon eteen ja tyttö lähtee sit kouluun. Vähän sen jälkeen yleensä äiti ja nuoremmat muksut lähtee myös tarhaan ja töihin mut kenkien pukeminen ja ulospääseminen vie viidestä minuutista puoleentuntiin.. Tänä aamuna mun hostäiti tosin sano että rupeen jatkossa viemään pienemmät kouluun kahdesti viikossa..

7.30 oon yleensä aina off ja syön aamupalan eli vedän perinteisen marjamuropläjäyksen tuoremehuineen. Kaheksalta oonki takas sängyssä ja nukun pari tuntia.

Kymmenen yhentoista maissa lähen kahville / shoppailemaan / hoitamaan asioita / lounaalle / salille.

Töissä oon taas kolmen maissa ja haen pienemmän tytön koululta, tullaan hetkeks kotii ja haetaan vanhempi tyttö bussilta. Sit leikitään, syödään, kylvetään ja valmistaudutaan menemään nukkumaan. Kuudelta oon yleensä tyttöjen kanssa yläkerrassa ja toivon mukaan 6.30 luetaan jo kirjaa. Mun hostäiti tulee babyn kanssa kuuden jälkeen ja sit bedtime hoidetaan yhdessä.
Kun tytöt on sängyssä, pesen vielä babyn tuttipullot ja pakkaan snacksit seuraavaks päiväksi. Jos oon off ennen kaheksaa meen yleensä illasta salille.

Tänään lagailin sängyssä töiden jälkeen aina yhteentoista, kunnes kuulin et ovikello soi ja meidän siivooja, joka puhuu ihan avutonta englantia ja on hidas ku mikä, tuli sanomaan et ovella on joku mies. Se toi eilen meille yhden kirjekuoren jota en tänään sit enää löytäny, vaikka kuinka etsinkin. Sit meikkasin ja vein auton arviointiin (en löydä parempaa suomennosta sille) jossa yks mies arvioi siitä kolarista tulleet vahingot ja kirjotti raportin, josta mun hostiskälle selviää että valitetaanko siitä vakuutusyhtiön päätöksestä... En tiedä :D
Siitä ajoin sit outlet mallille, ja kävin ostaa Whole Foods Marketista leipää ja protskuja jotka on ihan älyttömän pahan makusia. Ihan hävettää pistää kuva miten pahaa mömmöä tuli ostettua, mutta muut alkaa tehkö virhettä ja ostako tota suklaapalautusjuomaa!! Ostin kuitenkin tommosen hienon pinkin sekotusmukin missä on semmonen pallo joka sekottaa jauheen veteen ku sitä ravistaa.
Erehdyin myös H&M:lle ja treenihousuja kun ei löytyny kokeilin yksiä tosi kivoja farkkuja, paha virhe. Koon 36 farkut ei mahtunu vyötärön kohdalta kii ja koko 38 oli liian iso. Löyty motivaatiota salille, koska haluun ne housut :D

Tänään menin vanhemman tytön ballet partyihin ku ei oltu varmoja et pääseekö mun hostit paikalle. Siellä vanhemmat sai kattoa miten ne tunnit etenee ja mun hostiskäki liitty seuraan ja naureskeltiin sit ku meidän prinsessa yritti nii tosissaan tanssia balettia ja stepata.. Tunnin jälkeen oli snackpartyt ja se tanssiope kysy multa että "Kenes äiti sie olet?" Kyllä hyyty miun small talk hymy siinä vaiheessa.  Partyjen jälkeen vanhempi tyttö hyppäs sit isänsä kyytiin ja mie lähdin hakemaan kahta nuorempaa tarhasta. Miun nuorempi tyttö lähtee yleensä ihan hyvin mun mukaan, mut kyllä sille pitää aina joku harhautus keksiä.. Tänään se lähti juosten luokasta ku kerroin et aba on kotona. Tänään vahdin sit pääasiassa babya ku iskällä oli meeting kotona ja tytöt nyt osaa olla sen alkuesittämisen jälkeen aika kivasti.
Mun hostiskä sano myös ettei mun tarvii tehä dinneriä tänää, vaa tilattiin pitsaa! Hostäiti liitty seuraan ja oltiin kaikki pitkästä aikaa yhdessä illallisella. Neiti 5 vee veti enemmän pitsaa ku minä ja hostäiti yhteensä. Pistin dinnerin jälkeen babyn nukkumaan ja tytöt meni yläkertaan vanhempiensa kanssa, joten mie vaihdoin treenivaatteet ja lähdin 1,5 tunniks salille.

Kello on melkein kymmenen ja mun käsiin sattuu tää kirjottaminen joten vetäydyn peiton alle kattomaan Criminal Mindsia (joka pyörii täällä ihan koko ajan!! <3)

Huomenna on jo keskiviikko, en tajuu mihin nää päivät katoaa!

-Ronja

Being alone does not mean you are lonely, and being lonely does not mean you are alone.

Täällä olemisessa on omat juttunsa.

 Onhan se nyt siistiä asua Amerikassa. Voin käydä joka päivä Starbucksissa, mulla on Nykiin vajaa 40 min, nään uusia ihmisiä ja teen uusia juttuja joka päivä. Elän ja hengitän Amerikkaa joka päivä. Täällä ihmissuhteista tulee hetkessä tosi vahvoja ja ne ihmiset pysyy ja on. Kun tavattiin S:n luona porukalla meitä yhdisti se että oltiin kaikki samaaan aikaan training schoolilla, mutta eniten meitä yhdistää se et ollaan au paireja. Meitä yhdistää se että tiedetään ne vaikeet jutut.

Vaikein juttu on ehdottomasti se että täällä ei oo niitä suomi-ihmisiä tai rakkaita. Lauantait on miulle täällä jotain ihme itkupäiviä. Jokaikinen lauantai-ilta pääsee itku ku mietin kaikkia ihmisiä Suomessa. Mun perhettä, äitiä, siskoa, veljiä, mummia, iskää, tätiä, serkkuja ja enoa. Mun kavereita. Kaikkia niitä jotka on ollu osa miua, jotkut 20 vuotta, jotkut vuoden, jotkut pari kuukautta, mut kaikki ne ihmiset jotka teki miun elämästä Suomessa elämää.
Lauantait on heikkoja hetkiä.

Heikkoina hetkinä tekis mieli vaa tarttua puhelimeen ja soittaa äidille. Kirjoittaa viestit kaikille, että mulla on ihan kamala ikävä teitä. Oon ollu täällä nyt 8 lauantaita. En ees halua tietää monta mulla on jäljellä. 8 lauantain jälkeen mulla on jo niin kamala ikävä, etten ees haluu kuvitella mitä se on seuraavan 8 tai sitä seuraavan 8 lauantain jälkeen. Usein silmiin kohoaa kyyneelet ku ees erehdyn miettimään sitä tunnetta mikä tulee kun näkee kaikki rakkaat ihmiset. Siihen on kuitenkin aikaa 102, 139 ja n. 160 päivää.

Välillä mietin että mikä pointti tässä on? Mikä pointti on siinä että elää joka päivä jäätävän suuren ikävän kanssa joka kasvaa vain suuremmaksi, mutta sitten muistan mitä mulla on täällä. Mulla on täällä S. Me ollaan ihan älyttömän läheisiä. Ollaan nähty training schoolin jälkeen / aikana joka päivä, lukuunottamatta kolmea päivää. Nyt me "erotaan" 20 päiväks. Tuntuu, että putoan taas siihen tyhjään joka oli mulla alustana kun tulin tänne. Lähden sieltä tyhjyyden pohjalta taas rakentamaan uusia ystävyyssuhteita. Se pelottaa. Suomessa mun ystävyyssuhteiden pohjalla on kuitenkin useampi vuosi ja nyt niiden pitäis vaan syntyä.

Mulla on täällä perhe. Mulla on täällä kolme ihanaa muksua. Tänään en nähny mun tyttöjä ollenkaa ja illalla mietin että miten ihana on päästä huomenna niitä halimaan. Mulla on mun hostvanhemmat. Mulla on saksa-N ja toiset saksalaiset soiton päässä. Mulla on mahdollisuus elää täällä niin monen ihmisen unelmaa. Mulla on mahdollisuus asua vuos ulkomailla, kokea, nähdä, ja oppia niin paljon uutta niin lyhyessä ajassa että sitä on vaikea edes käsittää.

Mulla on kaikki suomi-ihmiset soiton päässä. Vaikka tiedän että kaikki on soiton päässä, mun ihmissuhteet on tietenkin jollain tavalla muuttuneet. Enää en soittele, nää tai tekstaa mun parhaalle kaverille kymmeniä kertoja päivässä. H ei viestittele mulle enää samalla tavalla ku ennen tai mun kaverit jotka on intissä ei pysty lähettelemään mulle viestejä samaan tahtiin kun ennen. Tiedän että ne on jossain siellä kylmässä Suomessa, mut kaipaan niitä täällä kylmässä New Jerseyssä.

Nyt painan pään tyynyyn, huomenna meen aamusta salille ja hengailen mun monstereiden kanssa. Sitten pistetäänkin arki taas käyntiin. 

-Ronja

Time flies whether you are having fun or not

Lumi pysäytti alkuviikolla koko Englewoodin ja samoin miut. Tiistaina kaikki tuli kotiin ajoissa ja vietettii iha vaa aikaa kotosalla ja katoin illalla Putouksen uudelleen.

Keskiviikko meni kolmen muksun kanssa neljän seinän sisällä ja illalla oli meidän eka au pair meeting. Se meeting oli ihan yhtä tyhjän kanssa, kaikilla oli takana hirveen pitkä työpäivä ja aiheena oli lääkkeet ja mahdolliset lääkemyrkytykset, voi hyvää päivää. Olin itekki ihan tosi väsyny ja en kyllä keskittyny yhtään ite aiheeseen, ku tuota järkeä löytyy sen verran päästä et osaan säilyttää tavaroita nii ettei lapset pääse niihi käsiks :D
Meetingin jälkeen käytii froyolla ja tulin kotiin ja nukahdin melkein heti ku vaati tuo päivä veronsa.

Torstaiaamuna meillä ootti kiva ylläri ku putket oli jäätyny ja siitä nous hirvee haloo. Talossa ramppas putkimiehiä ja äiti joutu tulee kesken päivän kotiin, mut nyt meillä tulee taas vettä. Mun hostäiti soitti mulle aamusta et voisinko käydä kääntää veden päälle kylpyammeesta ja hanasta ettei ne jäädy kokonaan.. Siellä ne sit valu semmoset pari kolme tuntia.. Jenkit jenkit..
Kävin kahvilla ja päästin parit kyyneleet ku tuli niin ikävä miun pikkusiskoa <3

Perjantaina nukuin pitkään ku tytöt meni kouluun, sit hain isomman bussilta ja pienemmän koulusta. Hengailtiin ja sabbath alko 4.45. Olin töissä yli viiteen ja sit hain S:n ja mentii ostaa snackseja ja mehua.. Unohdin lompakon S:n luo nii S makso sit meidän kaikki mätöt :D Käytiin myös nopee illallisella Blue Moonissa.
Sitten nähtiin S:n luo training school porukalla. Meitä oli siellä kuus saksalaista, kaks tanskalaista ja mie suomijuntti :D Oli kiva nähdä kaikkia pitkästä aikaa, mut koko viikko oli lumen takia nii pitkä joten oltii hirmu väsyneitä. Mie olin autolla liikenteessä ja kuskailin porukkaa bussipysäkille ja takasin, koska oli ihan jäätävän kylmä!! Pakkasta on joku -3-5 mut se tuntuu siltä ku ois -15..
Saatiin myös ihan shokkiuutisia. Jotkut varmaa muistaa ku hehkutin jouluna et ainut mukava asia siinä oli Tanska-A:n hostit.. No A kerto meille että se menee mitä suuremmalla todennäköisyydellä rematchiin, koska sen hostäiti ei puhu sille ja se kuuli miten se oli puhunu pahaa A:sta puhelimessa. Ei meinattu S:n kaa uskoa korviamme ku se kerto siitä.. No nyt lähti viidakkorumpu liikkeelle ja kaikki yritetään tehdä parhaamme ja löytää A:lle uus perhe.

Lauantaina nukuin pitkään, lauantaiaamut on parhautta. Sit käytiin kahvit ja mentiin S:n luo juoruumaan ja pakoon kylmää. Sit mentiin laittaa kynnet kuntoon ja käytiin manikyyrissä meidän froyopaikkaa vastapäätä. Meidän kynnet laitto semmoset suloset aasilaisnaiset jotka autto meille takit päälle ja vetoketjutki ne laitto kii ettei vaa menis kynnet pilalle :D Manikyyrillä oli hintaa huimat 10 dollaria että ei jääny mun vikaks kerraks siellä! Manikyyri on siis samanhintanen ku mun salikortti joka kuukaus..
Sit mentii tietenki froyolle ku siinä lähellä oltiin. Myöhemmin käytiin lounaalla ja vein S:n töihi ku se lupautu lapsenvahdiks naapuriin.. Huomenna S:n poikakaveri tulee ja oli kyllä haikeeta ku ajoin kotiin.

Sit lauantai-illan kunniaks katoin uusimman Putouksen ja kun Suomi-karkkeja ei löytyny tyydyin MilkyWayhin ja Cinnamon Apple Chipseihin.

Haikein mielin istuskelen tässä oman huoneen sängyllä ja mietiskelen vaa sitä ku S:n poikakaveri tulee. Onhan täällä muitaki ihmisiä joiden kanssa hengailla, mut meistä on tullu vaa S:n kaa ihan superläheisiä.
Noh katotaan miten nää seuraavat 21 päivää lähtee sujumaan.

-Ronja

You only miss the sun when it starts to snow

Kirjoitusvirheen paholainenhan siellä on :) mut siis tosta varmaan saa käsityksen miten paskaa läppää meillä on. Sunnuntaina kävin siis kattoo Frozen - again. Mukana oli mun hostvanhemmat ja tytöt ja äidin työkaveri Louis joka on ihan huippu :D Vanhempi tytöistä alko itkemään kun se oli huolissaan ja eläyty siihen tarinaan.. Pienempi tyttö oli kanssa ihan myyty. Kyllä se oli hyvä vielä kolmannenkin kerran, mutta kipee olo on palannut ja mulla alko vuotaa verta nenästä kesken leffan nii jouduin juoksee vieraassa leffateatterissa ettii vessaa. Noi leffateatterit on ihan jäätävän kokosia. Siellä on saleja siellä täällä ja sinne voi vaan mennä, ei siellä mitää lipuntarkastajia oo muuta ku siinä tiskillä mistä ostat liput.

Illalla olin töissä muutaman tunnin ja ku vanhemmat tuli leffasta 11PM sain tietää et mulla on koko maanantai vapaata, koska Martin Luther King day! Kuitenkin S ja aika moni muukin mun auppari kaveri oli töissä (en tajuu miks, vaikka aika monet vanhemmat oli kotona)

Maanantaiaamuna nukuin pitkästä aikaa kunnon yöunet. En heränny esim. keskellä yötä yskimään tai niiskuttamaan. Aamulla mulla oli kuitenkin kunnon tupakoitsijamummoääni. Olin valmis kahessa minuutissa, heitin vaatteet päälle ja menin S:n kautta Starbucksiin jossa söin aamupalaks non fat yogurtin ja kahvin. Tuo jogurtti oli melkonen kaloripommi, kaloreita oli semmoset 260..

Sit kävin hetken pyörähtää kotona ja lähetettiin S:n ja sen poikien kaa Chuck E Cheeseen vähä pelaa :D Chuck E Cheese on siis semmonen iso pelihalli missä saat tietyllä summalla tietyn määrän pelimerkkejä ja yks peli maksaa yhen merkin. Pelejä on laidasta laitaan ja niistä peleistä voi voittaa lippuja ja liput voi vaihtaa palkintoihin. Siellä oli palkintona 7500 lipulla Angry Birds reppu!  Yhdestä pelistä saa aina vähintään sen 4 lippua ja mitä paremman tuloksen teet sitä enemmän saat niitä lippuja. Minä ja R siis pelattiin ihan hurjana ja yritettiin kerätä niitä lippuja. Ovella meille neljälle iskettiin samanlaiset leimat käteen jotta lähetään varmasti oikeiden muksujen kanssa pois :D Siellä vierähti useampi tunti ja menoa riitti. S:llä on tällä hetkellä vielä kaks hostpoikaa, mut kolmas on tulossa. S ei ois ikinä pärjänny  kahen pojan kanssa, joten mie juoksin vanhemman perässä ja S leikki pienemmän kanssa. 

S:n hostvanhemmat on tosi mukavia mut ne jättää sen vanhemman pojan tosi vähälle huomiolle ja olettaa että 7-vuotias on jo tosi iso poika. Esimerkkinä se saa tosi harvoin lahjoja, kun pienempi taas saa niitä tosi usein, sen ois annettu juosta yksinään siellä Chuck E Cheesessä jos en ois ollu mukana ja se ois melko varmasti saanu jonkinasteisen paniikin siellä.. Sille ollaan muutenkin tosi ankaria/tiukkoja, joten tehdään mieluusti S:n kaa juttuja neljästään nii molemmat pojat saa huomioo. Kyllä miun mielestä 7-vuotias on vielä aika vauva ja tarvii huomiota siinä missä kolmevuotiaskin. 

Illalla käytiin salilla ja syömässä ja olin jo ennen kymmentä sängyssä.

Tiistaiks luvattiin lunta ja siinä yheksän jälkeen sitä alkokin sataa. Se tarkotti siis sitä et isomman tytön koulu loppu 1.45 ja keskiviikoksi uhattiin snow dayta. Aina ku täällä sataa lunta se tarkoittaa sitä et koko maailma pysähtyy. Ku täällä luvataan lunta toivon aina viimesen asti et sitä ei satais :D Tytöt on ihania mut snow dayt tarkottaa yleensä myös sitä et mulla on tyttöjen lisäks myös baby ja se on aika rankkaa.. Lumi on myös merkki siitä ettei mun kauheasti anneta ajella autolla. Kaikki meni tänään ihan sekasin. Mun hostäiti tekstas mulle että isä tulee hakee nuoremmat koulusta mun autolla.. (eikö mun ajotaitoihin enää luoteta..?) Eli se tulee tänne säätämään mun ja kolmen muksun kanssa. Tykkään molemmista mun hosteista, mut kun oon töissä nii oon mieluummin yksin niiden muksujen kanssa vaikka se onkin rankkaa. Syy siihen on se että meillä on tietyt pelisäännöt ja ne tottelee miua. Mut ku isä ja äiti on kotona ne haluaa tietenkin temppuilla ja haluaa niiden auttavan eikä miun ja näytän siinä vaiheessa maailman huonoimmalta aupairilta :D

Mutta tänään ollaan kaikki kotona ja jokaiselle lapselle löytyy aikuinen. Tyttöjen kanssa leikitään koulua miun huoneessa, mikä on niille harvinaista herkkua, ku en kauheasti tykkää ku ne tulee ja pistää koko huoneen sekasin.. Lunta on jo kunnon kerros tuolla ulkona joten meidän leikit sisällä jatkuu. 

Tsemppiä kaikille snow dayhin! I feel you guys! 

-Ronja

Kipeitä päiviä

Torstaiaamuna herätessä mun vasen silmä oli muurautunu umpeen ja nuha ja kurkkukipu vaan jatkuu.

Aamu meni normikaavalla ja kaikki suju helposti kunnes pienempi tyttö vetäs raivarit sillä hetkellä ku ois pitäny mennä autoon. Baby oli jo viety autoon, joten menin sitä viihdyttämään siks aikaa ku hostäiti rauhoitteli tytön. Sitten nappasin kuumelääkkeet ja nukuin kolme tuntia. Skypetin Suomeen, kävin lounaalla ja hain tytöt ja piirrettiin ja yritin opettaa tytöille suomea, mut kiinnostus oli aika vähäistä. Otettiin myös videoita ku tytöt rakastaa sitä jos niitä kuvataan. Ja ne rakastaa kattoa kuvia ja videoita itsestään :D Sit hostäiti toi babyn ja syötin ja kylvetin kaikki kolme. Baby oli sängyssä 6.30 ja tytötkin saatiin sänkyyn hyvissä ajoin. Niiden ukki tuli lukee niille parit kirjat, mut muuten hoidin kaikki kolme ite :) S toi mulle kahvia joka oli todella huono idea, koska sen jälkeen ei pahemmin väsyttäny ja valvoin reilusti pisimpään ku koskaan aikasemmin täällä..

Perjantaiaamuna nukuin yheksään, kävin suihkussa ja vaan hölläilin. Sit hain S:n kyytiin ja lähettiin ettii ruokapaikkaa Englewoodin ulkopuolelta. Käännyttiin niin väärään suuntaan highwayllä kun vaan voi :D Ja jokainen tietää että jossain kohtaa Amerikan teitä tulee vastaan tulleja ja niitä, ainakin minä, pyrin välttämään viimeiseen asti. Mun autosta ei löydy E-ZPassia jolla pääsin vaa ajamaan niistä läpi, vaan joudun maksamaan sen pari dollaria jos semmoseen joudun. NOH tänäänpä ajoin sitten ensimmäistä kertaa semmosesta, ku käännyin väärään suuntaan. Hinta oli huimat 1,5$ mutta se oliki melkein ainut käteinen mitä meiltä löyty :D Ois voinu hieman nolo olla kortilla ruveta sitä maksamaan. Päästiin sit kotikylälle ja Mäkkiin. Mäkkiruoka on täällä ihan kauheeta roskaa, en tajuu miten hampurilaiset voi olla nii paljon parempia Suomessa :D Mun mediumsize kokis oli aikalailla mun pään kokonen. 

Sit haettiin ruuat S:n hostperheelle sapatiks, haettiin S:n hostpojat ja vietiin meidän vakkarimestaan froyolle. Siellä ei ollu päivällä nii paljon porukkaa, joten se vakkaripoika joka siellä on töissä uskaltautui viimein puhumaan meille ja kysymään mistä tää meidän vaaleus on peräsin. Höpistiin kaikenlaista ja paljastu et tää kaveri asuu myös Englewoodissa. Sen ilme oli kyllä näkemisen arvonen ku sanoin sille oman nimeni. Ei taida kauhean montaa Ronjaa näillä seuduilla olla. Eipähän siinä kaverilla oli kanssa aika erikoinen etunimi, mutta se lupas mulle ilmasen froyon jos muistan sen ens kerralla..

Illalla käytiin vähän pyörimässä Nykissä. Nykissä söin mun ekan Cinnabonrollin.. Ja luultavammin myös viimesen :D Ne näyttää paljon paremmalta ku ne on. 

Kyllähän tosta allaolevassa kuvasta huomaa et on tuo silmä vähä turvoksissa.

Lauantaina nukuin pitkään. Hain S:n kyytiin ja suunnattiin Starbucksista salille ja voi hyvää päivää mitä läppää siellä lenti. Saatiin kierros siellä salilla ja meidän "opas" Ryan sai pienoista kuittailua siitä kun sen posket helotti punasena ku se oli neuvomassa meitä blondeja :D Salilta mentiin syömään.. Highway oli ihan tukossa, joten mentiin jotai pikkuteitä ja olin ihan kypsyny siinä puolen tunnin ajelun jälkeen.. Mentiin Olive gardeniin ja siellä meidän tarjoilijana oli semmonen yli-innokas pieni tyttönen :D Söin pitkästä aikaa lihapullia mut ei nuo oo sama asia ku mummin tekemät. Iltaisin ennen nukkumaanmenoa ajattelen aina mummia ja mulla on ihan hirvee ikävä sitä.. <3

Lauantai-illan paras juttu on ehdottomasti Putous ja Suomen karkit. Ei haittaa vaikka oon töissä taas myöhään tänä viikonloppuna, koska nää suomijutut on niin pelastus.

Huomenna oon töissä 7.30-12 babyn kanssa ja sit meen joko salille ja/tai kattomaan Frozenin (kolmannen kerran...) mun hostien kanssa. Illan oon taas töissä, mut sit ollaanki jo taas maanantaissa. Tää viikko meni taas ihan hämmentävän nopeesti, vaikka oonki tässä ollu kipeenä mut nyt aletaan olla jo voiton puolella. 

Rentouttavaa sunnuntaita!

-Ronja 

Alkuviikko

Sunday is a cheesecake day! Oon oikeesti ihan rakastunu juustokakkuihin. Onneks yleensä syön itteni niin täyteen et kakulle ei jää enää tilaa. Sunnuntaina mentiin cheesecake factoryyn lounasaikaan ja söin pitkästä aikaa lohta ku se on sillon ihan inhimillisen hintasta. S inhos tota juustokakkua joten voitte arvata kuka sen söi ja kuka sai sit mansikat. Ton annoksen voimilla jaksoin aina maanantaiaamuun.

En lähtenyt Nykiin ku pää paino sata kiloa ja kurkku turpos entistä enemmän nii jäin kotiin ja vietin laatuaikaa mun huoneessa.. Eli datailin ja katoin telkkaria. Sebastianin kanssa sit viestitettiin ja opeteltiin suomea/saksaa whatsapin kautta. :D Ihan selvennyksenä Sebastian on siis mun kaveri training schoolilta ja se oli mun kanssa samoilla tunneilla. Se asuu Nykissä ja välimatkaa meiltä siihen on se puoltoistatuntia.

Tällä viikolla miulla on tiedossa normaalia enemmän töitä loppuviikosta ja mun vapaapäivä on perjantai.

Tän viikon alotus oli ehkä paskoin mahdollinen, nimimerkillä meikä täräytti kaupan parkkipaikalla toisen auton kanssa yhteen. En ois kyllä siitä tilanteesta selvinny ilman S:ää. Menin ihan paniikkiin ja itkin ihan tahtomattani ja oli aivan järkyttävän kamalaa soittaa mun hostäitille et nyt kävi pikku vahinko. Siinä sitten vaihdettiin vakuutustietoja ja soitettiin poliisille. Poliisisetä tuli sitten mustalla autollaan ja kirjotti raportin. Se naikkonen yritti saada vieritettyä koko jutun mun syyks, mutta valitettavasti yhtäaikaa sieltä parkkipaikalta lähdettiin. Poliisisetä oli kuitenki mukava ja totes että vika oli molemmissa. Eihän mun auttanu ku sen kolarin jälkeen lähteä töihin ja mun jalat vaan täris ja pidättelin itkua koko matkan. Ajoin S:n perässä hakee tytöt koululta myöhempään ku koskaan ja kaikki oikeesti ties siitä että tuli vähä kolaroitua. Nyt piste Jenkkilään: jokaikinen ihminen kysy multa et "Are you okay?"

Ja kamalintahan tässä on että S kolhas toista autoa perjantaina. Kaks car accidenttiä neljän päivän sisään, go S. 

Tiistaiaamu oli helpoin työaamu koskaan ku yläkerrassa miua ootti kouluun valmiit muksut eli pääasiassa hengailtiin vaan koko aamu. Mikä oli vaan hyvä, koska tuntuu et tuun vaan kipeemmäks ja kipeemmäks kokoajan. Puhuin sit vakuutusyhtiön kaa puhelimessa 25 min koska niiden piti saada nauhotettu lausnto tapahtuneesta.. Jenkit :D Sitten kävin jopa starbucksissa ja kirjastossa. Ilta suju ihan peruskaavalla, mutta mun monsterit oli valmiina sänkyyn jo 6.30 (Ennätys!!) sit lähdinkin S:n kaa ulos Olive Gardeniin. Se oli tosi kiva paikka ja meidän tarjoilija oli ihan tosi kiva :-) Paluumatkalla alettiin olla jo enemmän omia itsejämme ja pystyttii jopa nauraa meidän toilailuille.

Keskiviikkoaamuna en ois jaksanu herätä millään ku edellisenä iltana meni vähän myöhempään. Olin ihan satavarma että ku oon näin väsyny nii yläkerrassa oottaa kunnon monsterit. Vanhempi tyttö vähän kiukkus, mutta pienempi tyttö tuli heti herättyään halaa miua (?! <3) Sydän suli siinä vaiheessa ja olin kyllä yhtä hymyä sen jälkeen koko aamun. Kaikki saatiin taas kouluun, jopa vanhempi tyttö ehti ajoissa bussiin, vaikka se ei oikein tahdo kuunnella. Söin aamupalan ja siivosin vähän ja sit rupesin makaa sängylle ja "katsomaan" Mehiläisen elokuvaa ja siinä kaheksan pintaan tais ollakki jo päiväuniaika :D Nukuin 11 ja valmistelin illallisen valmiiks ja lähdin S:n kanssa lähikauppaan ostaa vihdoinki jotain lääkkeitä tähän olotilaan. Käytiin lounaalla Blue Moonissa ja totesin että mulla ei oo makuaistia :D
Näin viime yönä unta et äiti oli täällä <3

Tänään on ihan peruspäivä töitten osalta, mut huomenna onkin sit jo tosi pitkä päivä.. Tänään mulla on myös ehkä worst hair day ever. Menin nukkumaan märillä hiuksille, bad idea ja ne oli löysällä nutturalla ja aamulla heräsin tommosen linnunpesän kanssa. Ei pahemmin naurattanu :D Tyttöjen toiveesta huolimatta mun hiukset pysyy tänäänkin kiinni. 

S:n luona on tommonen ihana vessa missä on peilejä ihan joka puolella. Ja kun sanon joka puolella nii se tarkottaa että niitä on katossa ja joka sivulla. Se on harvinaisen häiritsevää. Pahinta siinä vessassa on kuitenkin se ettei sitä saa lukkoon ja se on samassa kerroksessa olohuoneen ja keittiön kanssa..

Oon jotenkin ihan hysteerisellä tuulella ja kaikki naurattaa. Voi johtua siitä että kuume nousee, toivotaan kuitenkin että ei. Huomenna kaikki kolme muksua ja kuume ei oo mikään paras yhdistelmä. Toivotaan et Amerikan lääkkeet ja tee toimii.

 

Tänne kuuluu siis ihan perusarkea, vähän koti-ikävää, itkua ja naurua. Lähden kohta hakee miun pienintä monsteria koulusta ja voitas tänää jopa ulkoilla hetki ku on niin hyvä ilma.
Mukavaa loppuviikkoa kaikille, palailen varmaan viimeistään lauantaina!

-Ronja

Pahinta ikävää on se kun on ikävä vaikka on hyvä olla.

Pahinta ikävää on se kun on ikävä vaikka on hyvä olla.

Istun nyt mun sängyllä ja kuuntelen musiikkia. Takana on kiva päivä. Käytiin S:n kaa kattoo Frozen (toista kertaa) ja se vaan paranee joka kerta. Sanoin tytöille ääneen että lähtisin enemmän ku mielelläni kattoo sen niiden kanssa ja Sebastiankin ois halukas lähtee kattoo sen. Kotona miua ootti ihanan iloset lapset, jotka sain nukkumaan alle puolessa tunnissa eli varsin kivuttomasti. Baby nukahti ku vaan laitoin sen sänkyynsä ja isommalle tytölle piti puhua tuttuun tapaan suomea ja nuoremman tytön kanssa halia hetki nii molemmat simahti ilman mutinoita. Sit söin maailman parhaita Polly- karkkeja ja katoin uusimman Putouksen ja nauroin ääneen.
Sitten se iski. Rupesin kuuntelee musaa, musaa josta miulle tulee normaalisti hyvä olo. Se musa puski läpi koko kehosta ja se hyvänolontunne muuttu kyyneliksi ja kyyneleet yhtäkkiä ihan järkyttäväks ikäväks. Miulle tuli hirvee ikävä kotiin. Hirvee ikävä kaikkia läheisiä ja kavereita ja erityisesti H:ta. Päätä särkee vaa enemmän ja kurkkuki on ihan jumissa.
En mie halua kotiin ku miun koti on täälläkin, mut nyt vaa kyyneleet päätti lähtee virtaamaan ihan tahtomattani.

Minä tallasin maanteitä pitkin. 

Meren kuuntelin kuohujakin. 

Minä vuoksesi salassa itkin. 

 Minä kaipasin takaisin. 

Siipeen jos sain, väliaikaista kaikki on vain. 

 Siipeen jos sain, sitä sain, mitä uhmassa hain. 

Ei se raukaksi tee sitä jos pyyhkäisee kämmensyrjäänsä kyyneleen,

 silmänurkkaan kumman tiukkaan tarttuneen.

 Sinä mahdoitko tuntea koskaan, sitä sellaista ikävää, joka lähtevän laukussa painaa. 

 Mitä tuntee se joka jää?

 Siipeen jos sain, väliaikaista kaikki on vain. 

Siipeen jos sain, sitä sain, mitä uhmassa hain. 

Kuinka malttamaton korska nulikka on, 

jonka tie kyllä kouluttaa ennenpitkää pistää käymään polvillaan, 

 pistää käymään polvillaan. 

Siipeen jos sain, väliaikaista kaikki on vain. 

Siipeen jos sain, sitä sain, mitä uhmassa hain. 

Ei se raukaksi tee sitä jos pyyhkäisee kämmensyrjäänsä kyyneleen. 

Siipeen jos sain, väliaikaista kaikki on vain. 

Ei se raukaksi tee sitä jos pyyhkäisee, 

kämmensyrjäänsä kyyneleen silmänurkkaan kumman tiukkaan tarttuneen, kumman tiukkaan tarttuneen.

-Ronja

First culture-shock, checked!

Viime postaukseen liittyen unohdin mainita nää:

Eli näitä löytyy joka huoneen ovenpielestä ja tuo on mun huoneessa. Ei mitäään hajua mitä nää on mut joku juutalaisten juttu tää on. Ja ykskään noista ei oo samanlainen.

Perjantaina, sapattina, menin viiden maissa S:n avuksi niille. Tiesin etukäteen et kyseessä on normaalia suurempi sabbath dinner ja siellä tulee olemaan yli 10 lasta. No kun pääsin ovelle (menin autolla ja katoin ku mun hostit käveli..) En voinu tietenkään soittaa ovikelloa ja S:n hostpoju R tuli avaamaan ku näki mut :) S:n hostpojat on nii ihania ja ne leikkii aina mun kanssa enemmän ku mielellään. Sisällä ootti semmoset 30 ihmistä jotka laulo hepreaksi rukouksia ja minä suuntasin heti kellariin ku se oli jotenki nii overwhelming (ja täähän on suomeks? :D) Kellariin päästessä tajusin et siellä olin jo siinä viiden metrin matkalla yli kymmenen lasta. 21 kohdalla lopetin laskemisen ja päädyttiin siihen lopputulokseen että niitä muksuja oli yhteensä yli 30. Oli lievästi ulkopuolinen olo kun minä menin sinne kaikessa vaaleudessani..

Miettikää sitä ääntä mikä lähtee 30 lapsesta. Miettikää sitä sotkua. Pienin lapsista oli meidän baby 9kk ja vanhin 9. Pidettiin semmone 2 minuutin ruokabreikki, mut muuten olin koko ajan siellä kellarissa lasten ympäröimänä :D Sitä ilontunnetta ku viimesetki lapset lähti ja jäätiin vaan S:n poikien kaa. Mun pää tai korvat ei oo varmaan ikinä ollu yhtä kipeet. Enkä oo aikoihin ollu noin väsyny. S:n hostäiti sano meille et "you should get wasted after that" :D No siitä tuli tienattua 60 dollaria ja voin ilolla todeta että se oli varmasti once in a lifetime experience.

Sabbath dinnerin seurauksena mun kurkku, pää ja koko kroppa huutaa hoosiannaa ja oon varma et joku niistä kolmestakymmenestä muksusta tartutti muhun jonkun pöpön. Tänään oon illalla töissä, mut muuten aion kyllä ottaa enemmän ku rennosti.

Tää viikko meni taas iha yhessä hujauksessa ja en tajuu miten voi olla jo lauantai? Tällä viikolla mulle tuli tietoon ihan huippuja juttuja!

♥ Ekaks; me lähdetään helmikuussa mun hostien ja S:n hostperheen kanssa laskettelemaan. S ei tosin lähde, koska sen äiti ja sisko tulee sillon tänne. Matkaan lähdetään keskiviikkona ja sunnuntaina tullaan pois.

♥ Huhtikuussa mun kaveri Antti tulee Nykiin ! En oo nähny sitä varmaan 9 kuukauteen vaikka Suomessa se välimatka meidän välillä on 4 tuntia. Noh Nykissä sitten nähdään.

♥ Ja parhainpana juttuna miun eno tulee tänne toukokuussa kymmeneks päiväks!!

On kyllä yhtä odottamista tää kevät. Ja aika menee oikeesti ihan jäätävää vauhtia. Vasta sain tietää koko eilisestä dinneristä, kohta on eka au pair meeting ja sit S:n poikakaveri tulee ja erottaa meidän 20 päiväksi..

Pakko linkata tää biisi nyt tähän, koska pari päivää sitten tää kolahti nimittäin aika kovaa. Oon ollu täällä vasta kuukauden, mutta kyllä uppoo suomenkielinen musiikki aika hyvin. Ja jostain kumman syystä tässä biisissä on tällä hetkellä maailman kauneimmat sanat.

Nyt aion taistella tätä päänsärkyä vastaan ja lähteä leffaan. Huomenna toivottavasti jo parempi olo niin pääsee New Yorkkiin Sebastianin kanssa.

Hyvää viikonloppua ja muistakaa kattoa Putous!

-Ronja

Juutalaisuus ja kosher

Mun edellisestä päivityksestä onkin jo muutama päivä niin halusin osoittaa jonkinlaisia elonmerkkejä ja kirjoittaa siitä miten juutalaisuus näkyy meidän arjessa ja perheessä.

Kun tulin tähän perheeseen miun tietämys juutalaisuudesta ja juutalaisten tavoista oli tosi pieni. Tiesin jotain Kosher ruokavaliosta, kuten sen että lihaa ja maitotuotteita ei yhdistetä ja porsaanliha on ehdoton ei, mutta siinäpä se. Nyt yli kuukautta myöhemmin oon aivan älyttömän paljon viisaampi.

Tulin tänne perjantaina, jolloin alkaa sapatti. Sapatti alkaa perjantaina auringonlaskun aikaan (eli n. 4-5PM). Sapattina ei ajeta autoa, kokata, kuunnella musiikkia, katsota telkkaria tai käytetä kännykkää tai muuta elektroniikkaa, valoja ei myöskään sammuteta ja sytytetä edestakaisin. Perjantai-iltana syödään yleensä sabbath dinner siinä 6-7 välillä. Ruokailu alkaa hepreankielisellä rukouksella ja lasten siunaamisella. Rukoukset kuulostaa yleisesti aikalailla laululta ja yks päivä huomasin hyräileväni yhtä sabbath dinner rukousta :D Sen jälkeen kaikille annetaan pala challah leipää ja rypälemehua. Sitten syödään ja hengaillaan ilman elektroniikkaa. Lauantai-iltana sapatin loputtua molemmat mun hostvanhemmat kyllä nappaa kännykät käteen ja musiikki pistetään soimaan.

Meidän kodissa syödään tietenkin Kosher-sertifioitua ruokaa, kuten Kosherlihaa, maitotuotteita, kaikki ruoka-aineet paitsi hedelmät, vihannekset ja marjat omaa jonkinlaisen Kosher-symbolin. Jokaikisestä maustepurkista, juomasta sun muusta löytyy kosher-merkintä. Meidän lähikaupassa on kokonainen osasto kosher-ruokatarvikkeille, mutta niitä löytyy myös ihan tavan hyllyistäkin ja jos niitä etikettejä alkaa tutkimaan, aika moni niistä on kosher ;)
Tuossa allaolevassa kuvassa näkyy ne tavallisimmat symbolit, mutta niitähän riittäis vaikka muille jakaa.

Mitä sit on Kosher? Liha on tietyllä tavalla teurastettua ja maitotuotteet ja kaikki muutkin tuotteet on käsitelty tietyllä tavalla. Juutalaiset ei syö possua, mutta sen sijaan syödään sit mm. nautaa, kalkkunaa ja kanaa. Sisäelimiä ei käsittääkseni syödä. Kala on kans aika yleinen ruoka-aine, mutta siinäkin on tiettyjä rajoituksia ja merenelävistä syödään vaan niitä joilla on evät. 

Kosherruokavaliossa ei yhdistetä lihaa ja maitotuotteita. Mitä lihan kanssa sit syödään? Lihan ja maitotuotteiden kanssa voi yhdistää pareve-tuotteita jotka ei kuulu liha- tai maitotuotteisiin, kuten pasta, riisi, kananmunat, vihannekset ja kala jne.. Ruokajuomana meillä juodaan valitettavan usein omena- tai appelsiinimehua tai granaattiomenamehua. Eilen tosin annoin tytöille vettä ja se juotiin mukisematta.

Meidän kotoa löytyy erikseen astiat liha- ja maitotuotteille. Astioista ja kaapinovista löytyy merkintä joko Meat tai Dairy. Meiltä löytyy kaks tiskiallasta ja astianpesukonetta. Parave-tuotteita voi laittaa molemmille lautasille. Mutta jos esim. teet pastaa ja syöt sitä sit lihan kanssa siitä tulee tietenkin lihatuote ja se syödään lihalautasilta, lihahaarukalla ja veitsellä ja pestään sit liha-astianpesukoneessa. Lasit on myös pareve astioita eli niitä voi käyttää molempien lihan ja maitotuotteiden kanssa. Lapsille tosin löytyy omat mukit molemmille ruuille.

Jos mun hostit ja minä syödään ulkona, non-kosher ravintolassa mun hostit valitsee aina kasvis- tai maitovaihtoehdon. Yleensä mun nuorempi tyttö syö juustomakaronia ja vanhempi tyttö pitsaa. Kosher-ravintolassa voi sit syödä mitä vaan. Englewoodissa on tosi paljon juutalaisia joten noita kosher-ravintoloitakin löytyy täältä ja lähiseudulta aika paljon.

Miten juutalaisuus näkyy muuten meidän arjessa kuin ruuassa? Kaikki kolme mun hostlapsista käy juutalaista koulua (tai tarhaa) Koulussa opetetaan hepreaa ja miun vanhempi hosttyttö puhuukin sitä aina välillä ja meidän leikit käydään joskus hepreaks (eli mie puhun suomea ja nuorempi omaa kieltään :D)
Meidän alueella asuu ihan hirvittävän paljon juutalaisia ja sen kyllä huomaa. Juutalaiset tunnistaa siitä että ne on aikalailla kaikki piirteiltään melko tummia. Miehet käyttää yleensä kipa-päähinettä ja esim. S:n hostpojatkin pitää sitä aina koulussa ja synagogassa. Oon nähny myös muutamia naisia joilla on huivit ja muutenkin pukeutuminen on tosi säädyllistä.

Lauantaiaamuisin mun perhe lähtee yleensä synagogaan. Synagogaa seuraa yleensä yhteinen lounas ja tässä touhussa voi kevyesti vierähtää semmonen pari neljä tuntia. Ite en oo näille lounaille osallistunu vielä kertaakaan. Muutenkin juutalaisyhteisö on todella tiivis. Nää kokoontuu tosi usein syömään ja leikkimään yhdessä ja uskaltasin väittää että melkein kaikki juutalaiset tällä alueella tuntee toisensa.

Meidän kotona ei sanota "mom" tai "dad" vaan vanhempia kutsutaan hepreankielisillä nimillä "ema" ja "abba". Isänpuolen mummi ja ukki on savta ja saba ja äidinäiti on bubbe tai joku vastaava en osaa sanoa tai kirjoittaa sitä koskaan oikein :D

Iltaisin ennen nukkumaanmenoa jos iskä ja äiti sattuu olemaan kotona, ne lausuu (laulaa) tytöille hepreankielisen rukouksen.


Mutta muuten meidän arki on ihan tavallista. Se että mun hostit on juutalaisia ei vaivaa miua millään tavalla, mutta esim. viime lauantaina kun mun hostiskä oli siivonnu ja piilottanu mun autonavaimet ja autotallinavaajan enkä voinu soittaa niille, niin hieman ärsytti. Mutta ei tekis varmaan pahaa itellekkään olla päivää ilman puhelinta..
Nykyään miulla ei oo mitään ongelmia siinä mikä haarukka pitää ottaa tai mitä astiaa voi käyttää minkäkin kanssa. Alussa se oli tosi hankalaa ja piti oikeasti miettiä mitä tuolla keittiössä oikein sekoilee. Näin kuitenkin toissayönä painajaista et söin dinneriä mun hostisän kanssa ja syötiin lihaa ja join sen kanssa maitoa :D
En oikein osaa kirjottaa tästä aiheesta kun se alkaa olla mulle niin perusarkea. Vaikka mua joskus ärsyttääkin jotkut käytännöt, nii ei sitä auta silti alkaa tuomitsemaan. Uskonto on mun mielestä jokaisen oma asia ja toisten näkemyksiä pitää kunnioittaa. Ei miulta odoteta, että söisin kosherruokaa talon ulkopuolella nii ei oo niin iso juttu olla syömättä lihaa ja maitotuotteita yhdessä parina tuntina päivästä vaikka en näiden näkemyksiä ihan täysin ymmärräkkään. :D

Tässä nyt jonkinlainen yhteenveto aiheesta, mutta jos teille lukijani on herännyt jotain kysymyksiä liittyen juutalaisuuteen tai muutenkin nii pistäkää ihmeessä tulemaan! :)




-Ronja

Tears of joy

Eilen oli perussunnuntai. Mut tällä kertaa se ei ollu millään tavalla masentava vaan oikeesti yksi parhaita päiviä täällä. Ei tehty mitään järkevää ja ei menty ees Nykiin koska sato vettä. Nukuin taas ihan älyttömän pitkään ja sit raahauduin 80 kyykyyn jälkeen suihkuun ja Skypetin mummon kaa <3

Menin yläkertaan missä hostiskä oli kahdestaan vauvan kaa ja siinä höpöteltiin jotain urheilusta (?!) ja lähdin hakee S:n ku selvitin miten autotallinovi aukee ilman erillistä avaajaa. Autotallin seinässä on kolme kytkintä millä sen saa auki mut sit pitää juosta takas ylös laittaa se kii ja kävellä ulkokautta autolle.. Napattiin S:n kaa kahvit mukaan ja ajettiin ympäriinsä ja käytiin Teaneckissa jossa ei oo aikasemmin tullu käytyä. (Ei siellä siis mitään kummosta ole mut kuitenkin) Sit mentiin lounaalle jossa päivittelin Iltalehteä ja seurasin jääkiekkotuloksia ja kyllä oon taas ylpee suomalainen. S:lle ei tosin auennu miks jääkiekko on nii iso juttu suomalaisille :D  Sit tulin hetkeks kotiin ja hengailin perheen kaa. Mun training school kaveri Sebastian kyllä tajus ku intoilin sille meidän junnujen jääkiekkokullasta!

Illalla meillä oli dinner date saksalaisten kanssa. Ennen sitä käytiin froyolla ku tiedettiin et mennään yhteen mestaan minkä ruoka on mitä on.. Saatiin siellä froyo paikassa sit semmonen hepulinaurukohtaus et mun vatsalihakset on vieläkin ihan jäätävän kipeet :D Naurettiin eilen muutenkin varmaan enemmän ku koko aikana täällä. Ei kellään voi olla näin huono huumorintaju ku miulla :D ja parasta on se et S nauraa ihan samoille typerille jutuille. Meillä on nii paljon kaikkee inside läppää ettei tarvii ku vilkasta sitä nii tietää mitä se ajattelee. 

Illallinen oli okei, mut miua vaan ärsyttää ku jotkut alkaa tarinoida omalla äidinkielellään ja ite en tajua siitä ku sanan sieltä ja toisen täältä. Muutenkin ne saksa aupparit on ihan jees, mut välillä mietin et miks ihmeessä ne on täällä. Ja on jotenki vaikee hengailla semmoisten ihmisten kanssa jotka on tuntenu toisensa jo puol vuotta ja ite oon se uus au pair ja miua verrataan tietenki entiseen Ruotsi-auppariin.. 

Tää aamu oli ihana. Siis en muistakkaan millo viimeks ois ollu näin helppo aamu! Ehkä joskus kaks viikkoa sitten.. Vaikka olinki nukkunu vajaat 5 tuntia nii eihän siinä auttanu ku nousta ylös 6.15 ja pistää tytöt valmiiksi kouluun. Vanhempi tyttö tosin halus pukea ite koska se saa siitä tarran ja mun työosuus jäi tänä aamuna varsin pieneksi ;) Pienempi saa tarrat hyvästä käytöksestä ku haen sen koulusta, illallisesta ja kylvystä. Isompi voi myös saada tarrat kylvystä ja illallisesta. 

Tänää söin aamupalan ja kuuntelin samalla musiikkia ja olin ihan unohtanu mimmoinen vaikutus musiikilla voi olla. Musiikki on vaan parasta ikinä. Meiltä löytyy kotoa kaiuttimet melkeinpä joka huoneesta ja ton pandora radion kautta pystyy kuuntelemaan vaikka mitä. Kun olin saanu syötyä mun hostäiti soitti et sen auto hajos matkalla kouluun et jos voisin hakee pienemmät ja viedä ne. Toi mun pikkumonsteri oli niin avulias ja ihana eikä sanonu yhtään kielteistä sanaa ku vein ne. Kyllä tuli hyvä mieli! 

Sää täällä on ollu ihan ihmeellinen. Toissapäivänä oli oikeesti kylmä ja eilenkin oli pakkasta, mut tänää asteita on lähemmäs +15. Yöllä nousee taas pakkanen ja kaikki toi vesi mitä sataa muuttuu jääks.. (Mummi lupaan ajaa varovasti!) 

Sit nukuinki pari tuntia ja heräsin siihen ku ovikello soi. Hyppäsin sängystä ja juoksin yläkertaan ja siellä se oli!! Paketti Suomesta oli vihdoin saapunut mun Amerikan kotiin!! Siellä oli mm.karkkia ja uus Cosmopolitan suomeksi ja kauan odotettu jatkojohto ja pääsen datailemaan koneella ja kattoo miltä nää päivitykset näyttää ku oon nää kirjotellu aina iPhonella. Sit siellä oli valokuvia ja toinen noista paketeista sisälsi valokuvan missä on kaikki mun sukulaiset. Te senkin  kierot lurjukset millo te ootte menny sen ottamaan! Siinä vaiheessa aukes itkuhanat ja itkin ihan silkasta onnesta ja oli ihana nähdä kaikki rakkaat yhdessä edes noin. Rakastan teitä Höpönassukat!

Ja kyllä luin noi Karjalaiset mitkä oli tossa suojapaperina.. Suomen kieli rokkaa!

Mummilta tuli joululahjaks myös tommonen sähköhammasharja jota satuin ehkä ääneen joskus kuolaamaan koska se on ihanan pinkki. Kiitos <3 En malta oottaa että tuutte tänne. 

Tänää käytiin kotikylän vakkarimestassa Blue Moonissa lounaalla. Ennen sitä yritettiin viedä S:n auto pesuun mut siellä ei ollu ketään ja tuntu hirveen typerältä sit ajaa kahella autolla meille. Työt mulla meni tänään tosi hyvin. Pienempi oli ku enkeli ja isompi nyt koettelee rajojaan, mutta se nyt ei jaksa vaan keskittyä. Leikittiin, syötiin ja kylvetin tytöt ja sitte olikin jo kaikki kotona ja työpäivä paketissa. Tänään on ollu superhyvä päivä (miinus joku muija joka kitis mulle ku olevinaan mun autonovi hipas sen autoa. Well I have two kids here trying to get in the car..)

Nyt vääntäydyin suihkuun ja luen uusimman Cosmon suomeksi !

-Ronja 

Love the life you live

Jotenkin kokonaisvaltainen kuva tästä miun aupair elämästä on tässä blogissa kovin negatiivinen. Ei se kuitenkaan niin oo :D Miulla on täällä maailman huipuin kaveri ja en voi uskoo et ollaan tunnettu vaan vähä yli kuukaus. Saan joka päivä uusia kokemuksia ja mie oikeesti todella tykkään mun hostperheestä. Rakastan tota mun 5 veetä ihan sydämeni pohjasta ja toi mun baby on suloisuuden huippu <3 Vaikka miulla onkin tosi vaikeeta tuon pienemmän tytön kanssa ja oon uhkaillu itteäni rematchilla ja kotiinlähdöllä, en mie sitä tee. Englewood on mun koti nyt. Miulla on työ kolmen ihanan, mutta haastavan lapsen kanssa ja ylitän itteni joka päivä. Miulla on Suomi-kotiin matkaa yli 6677 km ja silti pärjään täällä. Työstän joka päivä suhdetta tohon pienempään ja oon valmis kokeilee kaikki keinot. Alotan kuitenkin tarrataululla.

Tänään nukuin pitkää ja Skypetin Suomeen ja tuntu et koko maailma kaatuu niskaan. Itku silmässä tekstasin S:lle et tulee hakee mut ku perheen iskä oli piilottanu oikeen autotallinovenavaajan. Kahvin jälkeen oli jo kummasti parempi mieli, ku molemmat piristyttiin ja meillä on yksinkertasesti niin paskat jutut :D S on niitä harvoja jonka kaa tulee semmonen "ollaan tunnettu aina"- olo. 

Mentiin sit ostarille ja kierreltiin siellä, vaikka en ookkaan saanu mun tän viikon palkkaa vielä.. Pysähdyttiin eläinkaupan kohdalla ja mun sydän särky ku ne koirat on siellä häkeissä. Ja tuosta allaolevasta vauvasta tuli ihan mieleen meidän Bruno ja en kyllä haluis et se viettää päivänsä tommosista lasikopissa. Ostarilta lähtiessä käännyttiin TAAS väärään suuntaan, en tajua miten se on mahdollista.. Ei olla eksytty kertaakaan mun isolla autolla, ehkä missattu yks exit mut seki on korjautunu hetkessä tai S:n isolla autolla. Mut aina ku meillä on S:n little bad car ajetaan jonnekki hornankuuseen. Tällä kertaa päädyttiin tosi isolle tielle ja isot tiet tietää yleensä tulleja joten pysähdyttiin ja etsittiin Google mapsista tulliton tie jota pitkin kesti yli puoltuntia kotiin. 

En voi käsittää miten noi ostarit täällä voi olla noin järkyttävän kokoisia. Esim toi meidän vakkariostari on kaks kerroksinen, mut joka kerta ku mennään sinne sieltä löytyy uusia kauppoja. Tänää sieltä löyty mm.karuselli ja aivan järkyttävän kokonen leffateatteri. Pelkästään se leffateatteri oli puolet Joensuun Isosta Myystä. Ja kaupat siellä ostarilla on semmosen supermarketin kokoisia..

Sit mentiin iHoppiin pannareille ja saatiin yliannostus sokeria ja meidän käytös siellä oli jotain järkyttävän lapsellista, mutta silti niin älyttömän hauskaa. Oli ensimmäinen ja viimeinen kerta siinä paikassa.

Kotona ootti yliväsyneet muksut ja osallistuin sit kylpyhetkeen, mutta koska oon off vielä 40 min ei oo miun asia jos ne huutaa ku syötävät :D Tänään, varmaan isin ja äidin kunniaks, kaikki kolme päätti ruveta itkemään samaan aikaan. Meillä on tässä viimesen kuukauden aikana rutiinit kadonnu ihan kokonaan niin odotan vaan et tulis arki ja maanantai. Pikkuneiti yritti jotai velmuilla mulle mutta enpä ottanu asiaa taas kuuleviin korviini vaan neiti sai jäädä ilkeilemään itsekseen. 

Mun hostit lähtee syömään ja mie vaihdan sweat pantsit jalkaan ja rupeen töihin (sohvalle makaamaan ja kattomaan telkkaria) 

Tänää oon saanu yliannostuksen sokeria ja mielialat on vaihdellu kyllä semmosta tahtia etten tiiä onko tää enää tervettä. Huomenna oon varmaankin koko päivä off joten voi olla mielenkiintoinen päivä tiedossa. Ens viikon perjantaina on tiedossa tosi iso sabbath dinner jonne lupauduin menee S:n avuks vahtii lapsia. Lauantaina oon toivottavasti off ja suuntaan New Yorkkiin training school kaverin luokse. 

Nyt ahkeraa työntekoa luvassa seuraavat pari tuntia.. 

-Ronja 

Snow day

Eli tieto siitä että koulut on kiinni perjantaina, saatiin eilen siinä neljän aikaan just ku tulin kotiin tyttöjen kaa. Lunta tuli oikeesti jo eilen aika reilusti ja koko Englewood meni ihan sekasin ja kaikki paikat meni kiinni aikasemmin.

Kun tieto koulujen peruuttamisesta kantautui mun korviin, oisin voinu itkeä.

Eilen mun rakas 3vee sai semmoset raivarit, että tääkin auppari tirautti parit kyyneleet. Olin siis hakemassa neitiä tarhasta ja tiesin jo siinä vaiheessa ku neiti ei halunnu lähteä tai pukea takkia päälle että kohta otetaan yhteen. No autossa neiti ei suostunut istumaan alas turvaistuimeen vaikka saikin istuu siskonsa istuimessa. 15-20 minsaa siinä tapeltiin ja otin vähän osumaa ja housut vaihto väriä potkujen seurauksena, niin soitin jopa hostisille että en välttämättä kerkeä hakee vanhempaa bussilta ja pyysin hostiskää olemaan valmiustilassa hakemaan tyttö ( en todellakaan ois soittanu kellekään ellei iskä ois ollu kotona) Armottoman taistelun jälkeen, sain neidin kiinni penkkiin ja ehdin hakee vanhemman bussilta. Nuorempi neiti huus ku syötävä takapenkillä, mutta nukahti onneks, mutta voitte vaan kuvitella miten ilonen se oli herätessään.. Otin neidin raivokohtausta videolle ja lähetin S:lle joka oli ihan kauhuissaan. Totesin vaan et toi oli vielä pientä. 

Kiukuttelu jatku vielä kotonaki mut ignorasin sen ihan totaalisesti ja kylvetin isomman ja sitten luettiinki jo kaikki sulassa sovussa prinsessasatua. En tosin jääny illalliselle perheen kanssa vaan suuntasin S:n kaa starbucksiin joka meni ihan liian aikasin kiinni.

Tänään mulla oli sit kolme lasta ja hostiskä pysy mun kaa kotona, ku tuon 3 veen käytös miua kohtaan vaan pahenee. Ite en jaksa edes välittää jos se miua vastaan sanookin jotain, mut mun hostithan puuttuu siihen heti ja siitä seuraa jäähyjä ja itkua ja se vihaa miua entistä enemmän. Neiti alotti ilkeilyn heti aamusta ja siitäpä meno vaan paheni iltaa kohti. Tytöt lähti onneks playdatelle naapuriin isänsä kanssa ja jäin vauvan kaa kotiin. S tuli meille sen 3veen kanssa ja leikittiin (eli maattiin S:n kaa lattialla kuolemanväsyneinä). Naureskeltiin ku oltiin ku jotkut teiniäidit lapsiemme kanssa. 

Tänään alko sapatti ja söisin enemmän ku mielelläni perheen kanssa, mut aina ku oon off haluun vaan mahollisimman kauas tästä talosta. Nyt on semmonen olo että jos lentoliput tupsahtais tosta postiluukusta, ei menis varttiakaan nii oisin valmis lähtee Suomeen. Tuntuu ihan hullulta et kolmevuotias saa mulle aikaseks noin pahan mielen tai nostaa mussa edes ajatuksen kotiinlähdöstä. Rematch on käyny myös vahvasti mielessä. Nyt pakenen sabbath dinneriä ja tuhlaan rahaani vaikka ruuaksi oiski hampurilaisia, mutta täältä on vaan nyt päästävä pois. Oon off aina huomisiltaan asti ja en tiedä oikein mitä tekis. S toi mut aikasemmin kotii ku oltii molemmat ihan tajuttoman väsyneitä, mutta voisin mennä vaikka salille ku kävin sen tänään tsekkaamassa. Kyllä täältä noustaan, vaikka tänään oikeesti itkinki ihan kunnolla. Sit mun 5 vee neiti tuli makoilee mun kaa mun huoneen sängylle ja ai että ku sydäntä lämmittää aina ku se sanoo et "I love you Ronya" 

-Ronja

Happy

Mun uudenvuodenlupaus tälle vuodelle on: pidän itsestäni huolta.

En aio alottaa mitään huikeeta elämäntaparemonttia, mut aion pitää itsestäni huolta, niin fyysisesti ku henkisestikin. Eli nukun tarpeeks, syön tarpeeks ja jos haluan keksejä nii voin syödä niitä ilman morkkista, pidän hauskaa, treenaan ja nautin tästä elämästä. 

Oon aina ollu megapessimisti, mut tänää ku tulin Newarkin kentältä kotiin mun perheen kanssa, en voinu lopettaa hymyilemistä ku olin niin onnellinen nähdessä mun monsterit ja hostvanhemmat. Sain isommalta tytöltä haleja ja pusuja ja se kerto miten se ikävöi miua matkan aikana ja totes et "I love you" <3 Siinä vaiheessa unohtu pieni eksyminen highwaylla. 

Pienet ja ennenkaikkea yksinkertaiset asiat voi tehä älyttömän onnelliseks. Jos vaikka tän vuoden myötä oppisin nauttimaan niistä enkä vaan odottaisi sitä pahinta :)

Uudestavuodesta; meillä ei ollu mitenkää erityisen hurja uudenvuodenaatto. Aamupäivällä käytiin kattoo uus disneyleffa Frozen joka oli oikeesti ihan megasuperhyvä! Ehkä ne leffateatterin nojatuolipenkit jotka sai makuuasentoon vaikutti myös vähän.. Jopa S:n hostpojat tykkäs siitä. Voisin viedä mun tytöt kattoo sitä tai sit mennään ihan vaan S:n kaa uudestaan. Leffan jälkeen Skypetin Suomeen ja sain olla hengessä mukana vuodenvaihteessa Skypen kautta.

Illalla kyllä kävin New Yorkissa, mut ne 17482920109 ihmistä siellä sai meidät palaamaan kotiin ja kattomaan sitä menoa telkkarista. Ja olin ihan täydellisen tyytyväinen siihen. Modern family, maailman paras S ja limpparit oli just fine. 

Tänään oon vaan hymyily koko illan. Life's what you make it so let's make it right!

(kyllä siteerasin just Hannah Montanan biisiä mut niinhän se on!)

Uusi vuosi uudet kujeet. Huomenna pääsee taas työnmakuun ja huomenna oon ollu täällä ensimmäisen KUUKAUDEN! Tässä kuussa miun kalenterista löytyy vaikka mitä joten uskosin et aika rupee tosissaan menemään vauhdilla eteenpäin. Huomenna yritän kirjottaa jotakin järkevämpää. Loma ei tehny yhtään hyvää mun unirytmille, mut katon iltasaduks vähän Walking dead maratonia ..

Hyvää vuotta 2014 <3

-Ronja