Storms make trees take deeper roots

Tällä viikolla työt on tosiaan alkanu aikasemmin ja ku kello pärähtää ensimmäistä kertaa soimaan 5.30, ei siinä vaiheessa paljon hymyilytä. Tää viikko on ollu ihan hullu ja oon stressannu tosi paljon ja se on sit väsyttäny vielä entisestään.
Tää viikko on ollu myös isomman neidin kanssa ihan hirveä. Ollaan otettu yhteen joka helvetin päivä. Oikeesti rakastan ihan sydämeni pohjasta noita muksuja, mutta tällä viikolla oon miettiny pari kertaa että luojan kiitos kohta pääsee kotiin. (81 työpäivää!)


Maanantaina tytöillä, tai isommalla oli playdate, kaverinsa kanssa täällä meillä. Tytöt halus leikkiä kellarissa ja ne on kuitenkin siinä mielessä isoja tyttöjä, että niiden voi antaa olla keskenään. Kaikki suju ihan nätisti, kunnes kuulin että alakerran vessassa avattiin hana. Tytöt on täysin tietoisia että ne ei saa leikkiä vedellä, saatikka maalilla ja kun kysyin mitä alakerrassa tapahtuu, isompi neiti ilmotti heidän maalaavan. Neiti päätti ottaa oman maalia valuvan paperinsa yläkertaan ja yritti laittaa sitä kuivumaan minne sattuu. Neiti ei kuunnellu yhtään, vaan huusi mulle vastaan ja sanoi ettei kuuntele, koska en oo sen äiti. Kellarissa miua odotti sitten ihan täysi kaaos. Maalia oli joka puolella, tuoleissa, kokolattiamatossa ja neitien vaatteissa. Miun vessa oli ihan sininen kaikesta maalista. Saatiin joten kuten siivottua ja kun yritin puhua neidin kanssa miksi he tekivät näin kysymättä, hänen vastauksensa oli " Ei kysytty, koska tiedettiin että sanoisit ei"
Loppu playdate saatiin menemään ihan nätisti ja sitten pääsi taas ilo irti ku oli aika siivota. Neiti flippas ihan täysin ja huusi mulle ties mitä törkeyksiä ja sano ettei kuuntele koska en oo hänen vanhempansa ja siinä vaiheessa jätin neidin omaan arvoonsa.

Jollakin ihmeellä sain sen suihkun kautta syömään ja sitten äiti tulikin kotiin ja se näki heti että jotain on sattunut ku sen verran ärsytti ettei sitä pystyny peittelemään. Sain tytöt sänkyyn ja valuin omaan huoneeseen rauhottumaan.

Tiistaina isommalla neidillä oli aamusta tapaaminen lääkärin kanssa, joten se lähti aikasemmin ja pienempi neiti meni yksin bussilla kouluun. Meillä alko myös naapurin kanssa vauvojen carpool ja meidän pikkumies itki iha armottomasti ku laitoin sen autoon. Mut itku loppu onneks kuulema sillä hetkellä ku ne ajo pois meidän drivewaylta. Päivällä miun pitikin tehdä ruoka valmiiks iltaa varten ja käydä vähän läpi päivän aikatauluja. Kahden maissa nappasin tytöille snacksit ja tennismailat autoon ja lähin hakemaan niitä koulusta. Tytöt söi superpikasnacksit ja 3.30 oltiin sit tenniksen pihassa ja juostiin tytöt sinne sisälle ja siellä ne pelailikin sitte yli viiteen. Tultiin kotiin syömään ja äiti haki vielä isomman monsterin jalkapallotreeneihin.

Word.

Keskiviikkoaamuna odotti sitten ihanan väsyneet lapsukaiset ja siitähän riitti riemua vaikka muille jakaa. Mie oon ollu tällä viikolla aamuina näkymätön ja tytöt ei vaan halua miun auttavan missään. Pienempi neitonen on vielä ihan helppo lahjoa, mut isomman kohdalla on ihan turha edes yrittää :D
Keskiviikkona oli miun vuoro ajaa vauvat kouluun ja odotin sitä kyllä kauhulla. Meidän baby alko itkemään, ku naapurinsetä pisti oman vauvansa autoon, mutta rauhottu aika nopeesti. Baby ei ois millään halunnu kävellä sisälle, vaan vaati et oisin ottanu sen syliin, mikä oli tietysti sula mahdottomuus ku mulla oli toinen vauva ja kaks koulureppua jo kannossa. Ja sittenhän se johti siihen, että baby sai järkytttävän meltdownin ja jätin sen opettajien huoleks ja vein naapurin vauvan vauvahuoneeseen, jossa ne opettajat hyppi innosta ku palasin taas sinne :D

Tulin kotiin ja koko päivän oli ihan kumma olo, varmaankin johtuen babyn raivarista ja pimenevistä päivistä ja muutenkin syksyntulosta. Tytöillä oli koulun jälkeen puheterapiaa ja ensin vuorossa oli iso neiti. Pienemmän kanssa meni ihan kivasti, lueskeltiin sen vuoroa odotellessa ja vaan höpöteltiin. Tytöt vaihto ja kerkesin olla isomman neidin kanssa kaksi minuutia, ennen ku jo väännettiin. Neiti saa nykyisin läksyjä ja niitä yritin sitten selittää sille ja yks tehtävä osottautui hankalammaks ja neidillä meni hermot. Minä olin tyhmä, tyly ja outo ja en osannut neuvoa jne. Läksyt saatiin tehtyä ja neiti alko olla tosi levoton ja veti ympäri huonetta aiheuttaen sotkua. Pelattiin kaks kierrosta muistipeliä ja sitten loppu neidin mielenkiinto. Neiti huomas värityskirjan, josta kielsin repimästä sivuja irti, nii eikös neiti repäse ensimmäisen sivun irti. Sitten toinen sivu olis ollu paljon kivempi ja neiti yrittää jo repiä sitä, mutta totesin vaan että ei, ku hänellä on jo yks. Siitäkös se vääntäminen alko taas. Neiti potki, itki, haukku, uhkaili ja yritti kaikkensa että ois saanu sen toisenkin sivun. Sitten hän heitti jo repäisemänsä sivun roskiin, koska se ei ollu tarpeeks hieno.
Neiti yritti kaikkensa ja totesi että alkaa kiljumaan jos en anna periksi, tai kertoo äidilleen. Neiti päätti mennä pöydän alle potkiutumaan ja sitten puheopettajan tullessa yritti kerätä siltä vielä säälipisteitä.

Puolen tunnin vääntämisen jälkeen, lähettiin ajamaan kotiin ja vielä kotipihassa neiti kieltäytyi kantamasta reppua, joten se jäi pihalle ja neiti nuoli autonikkunoita jne. Hostvanhemmat tuli onneks aika nopeaan kotiin ja mie lähdin ulos heti ku vaan pääsin.



Tää aamu meni babien kanssa paremmin ja baby flippas vasta kun jätin sen luokkaan. Tänään tytöt on mummonsa kanssa ja saan hengähdystaukoa vähän pidempään. Tää viikko on olllu ihan suoraan sanottuna perseestä, mutta oon koko viikonlopun vapaalla ja tiedossa ois vaikka mitä kivoja suunnitelmia!

Huomenna tulee mummi, puspus!

-Ronja