Päikkärit/aamupäiväunet jäi väliin, vaikka olin nukkunu tosi huonosti. Söin aamupalan ku muksut lähti kouluun ja kokeilin ekaa kertaa meidän kahvinkeitintä ja oon ollu täällä 149 päivää xD Sitten facetimetin äipän kanssa ja kävin suihkussa ja valmistauduin tähän päivään. Meikkasin ja laitoin jopa kaulakorun, wuu risti seinään! Oon tällä viikolla meikannu jokatoinen päivä, en tiiä miks..
Ajattelin luoda meille vähän vapputunnelmaa ja tein kaavat valmiiksi eläinvappunaamareihin jotka väsäsin tyttöjen kanssa.
Aamupäivästä kävin Bloomingdalesilla ja löysi vihdoin tädille sen laukun. Sit pyörinkin kirjakaupassa ja sieltä tarttu taas kirja mukaan. Hyödynsin kerranki kirjakaupan Starbucksia ja ostin myös keksin! En oo käyny Starbucksissa varmaan kahteen viikkoon :D
Sitte tuliki vähä kiire töihin. Pienemmän tytön sain onneks lahjottua nopeesti ulos tarhasta Muumeilla. Sitten mun hyvä tuuli katoskin hetkeks, ku piti kolme kertaa kiertää ympäri isomman tytön koulun, ku ei löytyny parkkipaikkaa ku se tuppaa olee ihan täynnä autoja ja jengi pysäköi miten sattuu. Isompikin saatiin kyytiin ja tytöt katteli pari jaksoa Muumeja youtubesta, ku odotettiin isomman speechiä alkavaks.
Pienempi tyttö väritteli puheen ajan ja mie onnellisena kattelin videoita mitä kaverit lähetteli Suomesta.
Kotona tytöt katto kesken jääneen Muumi-jakson loppuun ja mie siivoilin, valmistelin ruuan ja lounaat. Sitten tehtiin meille vappunaamarit jee! Tänään on ollu ihan huippuhyvä olo päivän ku on ollu "tekemistä", mut illalla iski tuttu epätoivo ja masennus ku oisin tosissani halunnu olla vapun Suomessa.
Muutenki on vähä semmonen "mitä hemmettiä mie täällä teen"- olo.. Ja alkaa olla kova epätoivo tätä hommaa kohtaan. Mitäs jos joulukuussa huomaan että tuhlasin elämästäni vuoden täällä? Mitä mie tästä saan? Rakastan noita muksuja ihan sydämeni pohjasta, menetän hermoni niihin joka päivä, mutta jokaisessa päivässä on jotain positiivista. Kaks pienempää muksua on erityisesti miulle ihan älyttömän tärkeitä. Baby on mahtava pieni mies ja tuntuu kyllä karmivalta ajatella että en joku kaunis päivä näekkää sitä joka päivä. Ja miun ja minimonsterin suhde on tällä hetkellä ihan huikee verrattuna siihen mitä se oli ekana kuukautena ku se kilju, potki ja löi miua.
Miusta on tullu täällä ollessa paljon itsenäisempi, rohkeampi ja aikuisempi. Lähdin tänne ihan puhtaasti itteäni varten, mutta täällä ollessa oon sortunut ajattelemaa kyllä lähinnä muita ja muiden tunteita, enkä enää itteeni. Ja nyt alkaa tuntua että ehkä mie oon nähny tän touhun. Mun kaverit voi laskea yhden käden sormilla ja näin C:tä viimeks viime viikolla ja S:ää lauantaina, eli aika pitkälti yksinäni porskutan nää viikot. Vaikka jokainen au pair elää viikonloppuja varten, tuntuu se pidemmän päälle aika puulta ja on raskasta.
 | |
| Hiiri, Kisu ja Lintu. |
Kello on yheksän pm ja meikä on taas valmiina nukkuu. Millon mun elämästä tuli tämmöstä?
Klara vappen!
-Ronja
Moi murunen, missään nimessä et oo tuhlannu vuotta elämästäs siellä. Sie saat (ja oot jo saanu) niin hienon elämänkokemuksen että tulet muistamaan sen loppuelämäs ja varmasti myös arvostamaan nitä myöhemmin. Niinku oon jo aikasemmin kirjottanu ja sanonu, niin oon ihan hirveen ylpee siusta, että oot lähteny sinne hankkimaan tuota kokemusta.
VastaaPoistaVappuja tulee ja menee, muista että tää on vaan yks vuosi minkä oot näistä juhlista ja tapahtumista poissa, mitään et menetä (mulla on krapula...). Vedätte sitten Saken kanssa salmiakkikossua niin saat saman fiiliksen :)
Jos fiilis siitä, et tää on jo nähty voimistuu, tuu kotiin; siun huone oottaa täällä
T: Ä