First day in au pair training school

Lähtöfiilikset.

Kilometripostaus luvassa:

Sunnuntai-maanantai yönä nukuin ehkä huimat kolme tuntia ja viideltä se kello pärähti soimaan ja siitä alkoki viimenen aamuhässäköinti Suomessa vuoteen. Loin viimeset katseet huoneeseen ja sinne jäi osa mun omaisuudesta, mutta enemmän sinne jäi tyhjää.
Juna-asemallakaan en vielä tajunnut, että nyt sitä mennään. Siinä vaiheessa kun halasin pikkuveljelle heipat meinas sydän lähtee irti rinnasta. Junamatka meni välillä nukkuen, mutta suurimmaks osaks siinä ihmeellisessä mielentilassa että mitä nyt tapahtuu.


Lentokentällä se tunne vaan voimistui ja sillä hetkellä kun oli aika mennä turvatarkastukseen ja näki mummon ja äidin viimestä kertaa, iski pakokauhu ja olisin halunnut juosta pakoon. Itkien menin kuitenki turvatarkastuksesta läpi ja näin tanskalaiset aupparit lähellä lähtöporttia.
Kun lentokone nousi ilmaan, tajusin että herranen aika siellä näkyy Helsinki ja Suomi viimestä kertaa yli vuoteen.

Sydämiä tälle kuvalle miljoona <3

 Lento oli yli puol tuntia myöhässä ja kentällä odoteltii viisumijonossa, koska vaihdettiin jonoa kymmenen kertaa. Kentällä meitä oli vastassa Cultural Caren tyyppi lappu kourassa ja paljastui että meitä olikin samassa koneessa neljä au pairia. Meidän terminaalista suunnattiin sitten vielä toiseen ja haettiin kyytiin Saksa au pair. Ruuhka oli ihan järkyttävä ja ajettiin tänne koululle yli puoltoista tuntia..
Kylmän pizzan ja suihkun jälkeen yhteistuumin päätettiin ruveta nukkumaan. Unta tulikin kivasti, kunnes meidän Saksan kämppis L tuli siinä kahdentoista aikaan ja herättiin Tanska A:n kanssa. (Tässä kun aloitin tätä postausta tekemään saatiin myös uus kämppis Columbiasta. ) Meidän huoneessa on ihan tajuttoman kuuma vaikka mulla oli yöpukuna vaan shortsit ja t-paita.

Pirteä opiskelija ja silleen.

Tää päivä on ollu aivan järkyttävän pitkä. Heräiltiin siinä puol seittemän aikoihin ja sen jälkeen ollaan oltu oppitunneilla aikalailla koko päivä. Noh millasta täällä on:

-ruoka on ihan okei, salaattibuffet on ihan loistava ja ruokajuomana on limpparia
-kaikki saksalaiset, ruotsalaiset jne. samasta maasta olevat au pairit istuu keskenään ja puhuu omaa äidinkieltään. (Täällä on toinen suomalainen au pair mut uskon et se on jossain piilossa)
-tunnit on pitkiä ja puuduttavia
-tää on ku kummitustalo näinen tyhjine huoneineen ja pitkine käytävineen
-väsyttää, väsyttää, väsyttäää
-englannin puhuminen on yllättävän helppoa jos sitä joku puhuis
-mulla on maailman parhaat Saksa&Tanska kämppikset !
-skype on parasta koskaan. Mitä nyt unohdan aikaeron ihan kokoajan.


Tänää kesken puuduttavien tuntien sain lapun:

Ronja,

Please come to Class 117 at 3.30PM for a SURPRISE!!

Eli mun hostit oli ostanu miulle tripin New Yorkkiin ja sain ehkä maailman söpöimmän pinkin laukun jonka sisältä löytyi lahjakorttia Starbucksiin, snack baariin, ravintolaan.. siellä oli myös vesipullo, huppari, valokuvakehys, snackseja, pari kynää ja liput Rockefeller centeriin <3 Ja tän lahjan mukana oli maailman ihanin viesti ja mun hostit sai heti aivan järkyttävän kiitosviestin jonka kirjotin suurinpiirtein pomppien innosta :D

Kello on 19.30 ja oon niin väsyny että taidan vääntäytyä suihkuun ja peiton alle "katsomaan" whose linea. Kuvat tässä postauksessa on ihan päin pyllyä mutta langaton hiiri jäi kotiin ja tää koneen hiiri ei suostu yhteistyöhön miun kanssa tällä hetkellä.

Hyvää yötä Suomi, hyvää yötä Amerikka.

-Ronja