Vacation starts now!

Perjantaina mun hostit ja minä lähdettiin ajamaan kohti Newarkin lentokenttää. Mun hostit lähti reissuun ja mie ajoin auton kentältä kotiin. Noh menomatkalla mun hostiskä kerto mitä kaistaa pitkin pääsee kotiin ja totes samalla että tässä autossa ei muuten oo navigaattoria. Okei fine. Tiesin jo siinä vaiheessa että joudun siis ajamaan kotiin puhelin kourassa ja ton puhelimen paskamapsin johdattamana. Ollaan S:n kanssa ajettu ton iPhonen karttojen perusteella niin monta kertaa nii mahdottoman vammaisia reittejä et tiesin että kotimatkasta tulee pitkä. Ja onhan se vähä hankala ajaa ja päivittää karttaa kokoajan ja vielä pitäis seurata liikennettä .. No sieltä kentältä lähdin tietenkin väärään suuntaan ja eksyin ja käännyin kolme kertaa ainakin väärään suuntaan. Siinä kerkesin miettiä kaikki mahdolliset kauhuskenaariot; mitä jos bensa loppuu, joudun soittaa poliisit ja ne soittaa autonomistajalle jne. Oh gosh.

Ehkä 1-1,5 tunnin ajelun jälkeen näin sit vihdoin Englewoodin kyltit ja siinä vaiheessa aloin itkemään onnesta. Kun käännyin omaan pihaan en voinu heti nousta autosta  ku jalat vaan täris ja en meinannu uskoa et kotona ollaan. Kyllä sii nä tuli kiitettyä Luojaa et pääsin taas ehjin nahoin kotiin.

Kotona lähti heti skypepuhelu äidille ja kyllä tuntu siltä et nyt haluun Suomeen, enkä valita Joensuun kuskeista enää koskaan. Menin suihkuun ja pistin pyykit pyörimään, josta suuntasin Starbucksin kautta S:n luo ja leikin sen poikien kanssa :D perus vapaapäivä... S:n hostpojat on niin söpöjä ! Siinä vaiheessa kun nätisti pelattiin monopolia, muistelin vaan aamua ku miun 3 vee kilju taas täyttä kurkkua ku ei halunnu laittaa just sitä mekkoa. Se on oikeesti tosi ihana tyttönen, mut täällä viikolla se on ollu ainaki mulle yks monsteri.

Kotona ootti siivoojat joten menin omaan huoneeseen kattoo Himymiä ja nukahdin sit vähän ajan päästä. Olin nukkunut edellisenä yönä vaan 5 tuntia ja aamu oli vähä stressaava joten uni tuli tarpeeseen. Herättyä oliki jo aika lähtee syömään vaikka meidän jääkaapissa on kuulema "plenty of stuff to eat" .. Ajettiin taas vaihteeks cheesecake factoryyn jonne oli puolen tunnin jonot mut jaksettiin reippaasti odottaa 40 min. Löysin ihan ehdottoman lemppariruuan, ens kerralla (sunnuntaina lounaalla Ruotsi-S:n ja Tanska S:n kaa) pyydän ton kyllä ilman kanaa. Jälkkäriks otettiin vadelma-suklaa juustokakkua, joka osottautu parhaaks tähän mennessä. Meidän tarjoilija oli myös tosi mukava ja annettiin kerrankin oikeesti hyvä tippi. Toi tippaaminen (onko tää ees sana :D) on musta jotenkin ihan typerä tapa ja oon siinä tosi huono.

Dinnerin jälkeen tultiin vaan jäätämään meille ja datailtiin. Lauantaina yritys kohti New Yorkia, mut S:n porukat järkkää myös jonkun brunssin joten saa nähdä mihin aikaan päästään lähtemään. Huomenna aion tehdä myös yhden asian mitä en oo tehny neljään viikkoon, ihan vaan äidin mieliks. Eli kaivan mun ihanat pinkit lenkkarit tuolta kaapista ja käyn juoksemassa parit ylämäet. It's about time. Huomenna mun yks aupparikamu tulee Lontoosta ja en tiiä liittyykö sekin sunnuntaina mun ja S:n ja Ruotsi-S:n seuraan lounaalle tai jopa huomenna meidän seuraks Nykiin.

Pahoitteluni Jenna, äiti ja muut jotka on pyytäny postausta Englewoodista, I'm working on it :D ja Millan toiveesta aion myös kirjoittaa vähän enemmän juutalaisuudesta ja siitä miten se näkyy meidän jokapäiväisessä arjessa. Nyt nukkumaan niin huomenna saa jotain aikaiseksi! 

-Ronja