Slow days.

Alkuviikko meni koomatessa. Maanantaina aamutohinan jälkee olin vapaalla viiteen asti, ku tytöt oli mummonsa kanssa . Lagasin kotona ja katoin Criminal Mindsia ja skypetin H:n kanssa toista tuntia. Sillo tuntu et maailma kaatuu niskaan ja tajusin että mun ystävien määrä täällä on todella vähäinen. Hain babyn ja hengailin sen kanssa varmaan tunnin, kunnes äippä tuli kotiin etuajassa. Rakastan kyllä tota mun babya ku se on nii helppo. Tytöt tuli myöhään kotiin ja ne painu suoraan yläkertaan ja olin off. Käytiin ajelee ja mäkissä ja siinä olikin mun hurja maanantai.

Tiistaina meillä ramppas remppamiehiä ja pakenin niitä S:n luo. Siinä sit juotiin kahvia ja juoruttiin monta tuntia kunnes lähettiin kauppaan. Ostin ekaa kertaa mun hostvanhempien kortilla itelleni snackseja ja oon ollu täällä melkein 2,5 kuukautta, ne makso huimat 5 dollaria eli käytännössä ei mitään. Ehkäpä sitä jatkossa uskaltais ostaa jotai muutakin. 3.35 ajettiin S:n kaa peräkkäi hakee isompia muksuja ja S lähti kotiin, mie hain pienet ja S oliki yhtäkkiä mun perässä ku käännyin kotipihaan :D Hostiskä oli kotona joten aika helpot kaks työtuntia oli tiedossa. Kylvetin babyn ja that's it, ku niiden mummoki tuli tänne. Olin off 18.30 ja en tehnyt mitää koko iltana ku S oli töissä.

Keskiviikkona remppamiehet valtas meidän talon ja tein kotihommia. Sitten lähin S:n luokse ja töihin. Hain molemmat tytöt ja vein pienemmän S:n luo playdatelle ja lähettiin isomman kaa puheterapiaan. Sillä aikaa ku neiti oli siellä hain babyn ja mulla oli kaikki kolme. Tytöt meni ihan sekasin ku ne remppamiehet oli vieläkin meillä ja ne ois halunnu juosta niiden perässä eikä syödä dinneriä. Olin off aikasemmin ku meillä oli au pair tapaaminen 7.30.. Menin S:lle ku sen hostäiti pisti viestiä et on myöhässä ja Saksa-N tuli kanssa ja siellä ooteltiin ja kello oliki 7.30. Pistettiin meidän LCC:lle viestiä et onko meidän järkeä lähteä enää ajamaan ja se totes vaan että ei. Meillä on ollu nyt kolme tapaamista, joista yks peruuttiin, yks kesti sen 30 min ja nyt missattiin toi. Mentiin sit vaa  froyolle ja N:n luo kattoo leffaa.

Torstaina oli meidän viides lumipäivä. Miulla oli hermot kireellä ihan koko päivän ja se kostautu sit hirveenä päänsärkynä ku lopetin työt. Baby oli kiukkunen ja se on alkanu kiljumaan ja sanon sille  joka kerta et se kuulostaa ihan siskoiltaan. Vanhempi neiti oli taas ylienerginen ku oltiin kotona koko päivä, mut mun pienin monsteri oli ihana! Se katteli Aladdinia miun sylissä ja anto pusuja ja puuhattiin paljon yhessä.
Olin töissä 8-15 ja nukuin sen jälkeen kolmen tunnin päikkärit, kattelin Paavo Pesusientä ja lagasin sängyssä.

Tää viikko on ollu vähän onneton. Tähän on sisältyny hirvee määrä koti-ikävää, itkua ja lapsien kiukuttelua vaikka työtunnit onki ollu aika vähäiset. Tää työ ei oo oikeesti mitään helpointa ja vaatii paljon nii henkisesti ku fyysisesti. En tiedä mikä tilanne on ku on isompia lapsia, mut kolmen alle kuusvuotiaan hoitaminen on hemmetin rankkaa. En oikeesti osannu kuvitella että tää ois tämmöstä. Oon päätyny miettimään mimmosta miun elämä vois olla tällä hetkellä Suomessa - paha virhe. Mutta niin ne päivät täällä vaan kuluu, vaikka ne ei oiskaa helppoja ja tuntuuvat ikuisuudelta.

"että en sua mä muistais onko sellaista tuntia
mulla on ikävä kotiin ja lintujen laulua
viereesi tahtoisin tulla tuntee ihosi lämpimän
jätä ikkuna raolle sulle suukon mä lähetän
päivät on täällä hitaita
yöt nopeemmin mennä sais
mut pitkään on ootettava
että kätes mua koskettais"

-Ronja