Love the life you live

Jotenkin kokonaisvaltainen kuva tästä miun aupair elämästä on tässä blogissa kovin negatiivinen. Ei se kuitenkaan niin oo :D Miulla on täällä maailman huipuin kaveri ja en voi uskoo et ollaan tunnettu vaan vähä yli kuukaus. Saan joka päivä uusia kokemuksia ja mie oikeesti todella tykkään mun hostperheestä. Rakastan tota mun 5 veetä ihan sydämeni pohjasta ja toi mun baby on suloisuuden huippu <3 Vaikka miulla onkin tosi vaikeeta tuon pienemmän tytön kanssa ja oon uhkaillu itteäni rematchilla ja kotiinlähdöllä, en mie sitä tee. Englewood on mun koti nyt. Miulla on työ kolmen ihanan, mutta haastavan lapsen kanssa ja ylitän itteni joka päivä. Miulla on Suomi-kotiin matkaa yli 6677 km ja silti pärjään täällä. Työstän joka päivä suhdetta tohon pienempään ja oon valmis kokeilee kaikki keinot. Alotan kuitenkin tarrataululla.

Tänään nukuin pitkää ja Skypetin Suomeen ja tuntu et koko maailma kaatuu niskaan. Itku silmässä tekstasin S:lle et tulee hakee mut ku perheen iskä oli piilottanu oikeen autotallinovenavaajan. Kahvin jälkeen oli jo kummasti parempi mieli, ku molemmat piristyttiin ja meillä on yksinkertasesti niin paskat jutut :D S on niitä harvoja jonka kaa tulee semmonen "ollaan tunnettu aina"- olo. 

Mentiin sit ostarille ja kierreltiin siellä, vaikka en ookkaan saanu mun tän viikon palkkaa vielä.. Pysähdyttiin eläinkaupan kohdalla ja mun sydän särky ku ne koirat on siellä häkeissä. Ja tuosta allaolevasta vauvasta tuli ihan mieleen meidän Bruno ja en kyllä haluis et se viettää päivänsä tommosista lasikopissa. Ostarilta lähtiessä käännyttiin TAAS väärään suuntaan, en tajua miten se on mahdollista.. Ei olla eksytty kertaakaan mun isolla autolla, ehkä missattu yks exit mut seki on korjautunu hetkessä tai S:n isolla autolla. Mut aina ku meillä on S:n little bad car ajetaan jonnekki hornankuuseen. Tällä kertaa päädyttiin tosi isolle tielle ja isot tiet tietää yleensä tulleja joten pysähdyttiin ja etsittiin Google mapsista tulliton tie jota pitkin kesti yli puoltuntia kotiin. 

En voi käsittää miten noi ostarit täällä voi olla noin järkyttävän kokoisia. Esim toi meidän vakkariostari on kaks kerroksinen, mut joka kerta ku mennään sinne sieltä löytyy uusia kauppoja. Tänää sieltä löyty mm.karuselli ja aivan järkyttävän kokonen leffateatteri. Pelkästään se leffateatteri oli puolet Joensuun Isosta Myystä. Ja kaupat siellä ostarilla on semmosen supermarketin kokoisia..

Sit mentiin iHoppiin pannareille ja saatiin yliannostus sokeria ja meidän käytös siellä oli jotain järkyttävän lapsellista, mutta silti niin älyttömän hauskaa. Oli ensimmäinen ja viimeinen kerta siinä paikassa.

Kotona ootti yliväsyneet muksut ja osallistuin sit kylpyhetkeen, mutta koska oon off vielä 40 min ei oo miun asia jos ne huutaa ku syötävät :D Tänään, varmaan isin ja äidin kunniaks, kaikki kolme päätti ruveta itkemään samaan aikaan. Meillä on tässä viimesen kuukauden aikana rutiinit kadonnu ihan kokonaan niin odotan vaan et tulis arki ja maanantai. Pikkuneiti yritti jotai velmuilla mulle mutta enpä ottanu asiaa taas kuuleviin korviini vaan neiti sai jäädä ilkeilemään itsekseen. 

Mun hostit lähtee syömään ja mie vaihdan sweat pantsit jalkaan ja rupeen töihin (sohvalle makaamaan ja kattomaan telkkaria) 

Tänää oon saanu yliannostuksen sokeria ja mielialat on vaihdellu kyllä semmosta tahtia etten tiiä onko tää enää tervettä. Huomenna oon varmaankin koko päivä off joten voi olla mielenkiintoinen päivä tiedossa. Ens viikon perjantaina on tiedossa tosi iso sabbath dinner jonne lupauduin menee S:n avuks vahtii lapsia. Lauantaina oon toivottavasti off ja suuntaan New Yorkkiin training school kaverin luokse. 

Nyt ahkeraa työntekoa luvassa seuraavat pari tuntia.. 

-Ronja